perhe

Kuinka monta lelua kuvassa?

Yllä oleva kuva ilmestyi puhelimeeni juuri äsken. Kyse ei ollut vain pehmolelu näyttelystä vaan sisälsi myös kysymyksen. Kuinka monta lelua kuvassa näkyy? Tein nopean laskutoimituksen ja sain luvuksi kahdeksan. Nopea vastaus ei kantanut hedelmää vaan viestin lähettäjä ilmoitti välittömästi vastauksen olevan väärä. Leluja kuvassa olikin kuusi.

Tuo viesti muistutti minulle jälleen sen tosi asian että asioita voi katsoa hyvin monella eri tavalla. Tuo katselukannan erilaisuus on rikkaus mutta toki myös haaste. Yleensä ottaen lasten avoin ja erittäin mielenkiintoinen tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa koetaan mukavaksi rikkaudeksi. Uskon että hyvin monet ovat törmänneet tarinoihin, joita kerrotaan joko oman lapsen, lapsenlapsen, naapurin- tai ystävän lapsen tekemänä. Ne yleensä ovat hyväntuulisia kertomuksia oivallisesta mielikuvituksen käytöstä.

Tietoisuus ihmisen ympäristöstä, toimintamalleista ja elämäntilanteesta helpottaa huomattavasti ratkaisun löytymistä ongelmaan.


Jossain vaiheessa kasvua tämä erilainen tapa muuttuukin uhkaksi tai haitaksi. Mikä on se syy siihen että erilainen mielipide asiasta aikuisten välillä on harvoin hyvää mieltä aiheuttava katselukannan erilaisuus. Syitä voi olla useita mutta mieleeni tulee kaksi taustalla vaikuttavaa asiaa. Ensinnäkin lapsen kanssa tuon näkökannan eron voi kuitata ajatuksella että lapsi on väärässä ja minä oikeassa. Aikuisten kesken tätä ei tapahdu. Puolustamme omaa tapaamme ajatella niin kuin toisin ajatteleminen olisi jotenkin uhka egollemme. Toinen mahdollinen syy on yksinkertaisesti laiskuus. Lapsen kanssa jaksamme helpommin ajatella hänen logiikkaa asiasta, mutta aikuisten kesken laiskuus voittaa emmekä viitsi asettua toisen asemaan ja ajatella hänen näkökulmaansa.


Toivon että jaksaisimme tehdä tuota näkökulman muutosta kohdatessamme muita ihmisiä. Omassa työssä esimerkiksi on ensiarvoisen tärkeää antaa asiakkaan kertoa tuntemuksensa vaivoista ja myös pohtia niitä syitä mitkä asiat ovat kivun taustalla. Sekä tietenkin sovittaa korjausehdotukset kivun poistamiseksi juuri sen ihmisen elämään. Sillä harvaan ongelmaan on olemassa patenttiratkaisuja. Tietoisuus ihmisen ympäristöstä, toimintamalleista ja elämäntilanteesta helpottaa huomattavasti ratkaisun löytymistä ongelmaan.


Niin ja yllä olevan kuvan ratkaisu oli lopulta helppo. Kahdeksasta pehmolelusta yksi on nalle joka tuli perheeseemme jollakin matkallamme Englantiin. Toinen jota ei leluksi laskettu oli Juuso, papukaija Joensuun Botaniasta. Näin helppo se yhtälö olikin.

comments powered by Disqus