ihmissuhteet

Millä energialla eteenpäin

Tyytyväisenä kuuntelin viime viikonlopun Joensuun Mailan pelissä ettei slogan ”Ilo elää Pohjois-Karjalassa” ole tosiaan pelkkää sananhelinää. Kuuluttaja Jarno Sutinen teki taas kerran positiivisen eleen pyytäen aplodeja myös vastustaja Kouvolan Pallonlyöjien kannattajille. He olivat saapuneet kannattamaan omaa joukkuettaan kohtalaisen matkan takaa ja ansaitsivat siksi kyllä kiitoksen. Useita eri ottelutapahtumia kiertäneenä, voin todeta ettei vastaavaan törmää monellakaan paikkakunnalla. Päinvastoin.

Urheilussa ja elämässä yleensäkin voi eteenpäin työntävä voima olla viha. On kuitenkin syytä pysähtyä miettimään kuinka kuluttava voima viha on. Viha kuormittaa sydän- ja verenkierto elimistöä valtavasti. Se nostaa verenpainetta ja syketiheyttä. Myös aivojen hyvinvointiin vihalla on negatiivinen vaikutus, sillä se nostaa riskiä saada aivoinfarkti ja siten edesauttaa aivoverensuonten pullistumien repeytymistä. Vihaisena hengitys muuttuu pinnallisemmaksi eli jätämme osan keuhkokapasiteetista käyttämättä ja myös stressihormonien eritys kasvaa.

Mutta joskus tuntuu jopa raadolliselta todeta että vaikka kohtaisit itse vääryyttä, jopa inhimillisyyden rajan ylittävää toimintaa, on sinulle itsellesi edullisempaa päästää vihastasi irti.

Voit siis saada hetkellisen voimantunteen vihan avulla mutta niin kuin varmaan ymmärsit, hyvin nopeasti se alkaa kääntyä sinua itseäsi vastaan. Vihaisena käyttäytyminen on impulsiivista ja tuskin on missään tilanteessa eduksi että taannumme 3-vuotiaan tasolle.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se että verenkierto vihaisena lisääntyy vain ylävartalon alueella. Lantio ja jalat eivät hyödy kiihtymyksestä lainkaan. Kun taas iloisena verenvirtaus kiihtyy tasaisesti koko kehossa.

Lopuksi kerron tarinan joka avaa minusta hyvin vihan problematiikkaa. Isäni työskenteli poliisina joitakin kymmeniä vuosia sitten. Ollessaan partiossa häntä ja hänen työkaveriaan ammuttiin haulikolla 16 metristä. Työkaveriin osui pahasti kasvoihin mutta onneksi hän selvisi. Isälläni kävi hyvä tuuri koska hän oli juuri avannut auton takakontin ottaakseen sieltä luotiliivit. Haulisade osui siis isäni sijasta takaluukkuun. Joitakin vuosia myöhemmin näin kun ampuja kävi isäni luona. En nähnyt isäni kasvoilla minkäänlaisia vihan tunteita vaan hän jopa auttoi ampujaa arjen haasteissa.

On normaalia tuntea vihaa, sillä myös sillä tunteella on funktionsa. Mutta joskus tuntuu jopa raadolliselta todeta että vaikka kohtaisit itse vääryyttä, jopa inhimillisyyden rajan ylittävää toimintaa, on sinulle itsellesi edullisempaa päästää vihastasi irti.