hyvinvointi

Onnen hetkiset

Istahdan parvekkeelle katsomaan kohti edessä siintävää välimerta. Lämmin, kostea tuuli saavuttaa poskipääni hyväillen lempeästi karheaa ihoani. Tuo lämpö säteilee kasvoiltani aina sydämeen saakka.Kuulen meren hypnoottisen keinunnan taustalla enkä oikeastaan havaitsekaan muita ääniä. Katselen merta vaikka en oikeastaan katsele mitään. Vieressäni olevasta vaaleasta, pienestä kupillisesta vahvaa espressoa, kiemurtelee höyryävä kiehkura tuoksua tajuntaani. Siemaisen vahvaa kahvia nautinnollisen annoksen. Olen onnellinen.

Kyse on ainoastaan siitä, annammeko aivojemme levätä, tekemällä jotain mikä ei oikeastaan ole mitään. Pysähtymällä hetkeen siten että ajattelemme ainoastaan jotain hyvin yksinkertaista, muurahaisten liikehdintää, kahvin tuoksua tai lämmintä tuulenhenkäystä.


En ole välimeren äärellä kirjoittamassa. Istun työpaikalla ja mietin onnellisten hetkien syitä. Miksi aika-ajoin tuo yllä olevan kaltainen hetki pulpahtaa pintaan. Miksi se ilmestyy kovin usein vain silloin kun teet jotain todella yksinkertaista. Huomasin tekstiä kirjoittaessani että saavutin tuon hetken kuvittelemalla tuota tilannetta. Ei siis tarvitse lähteä välttämättä välimerelle saakka hakemaan tuota tunnetta. Riittää kun istahtaa hetkeksi, hengittelee rauhallisesti ja kuvittelee jotain loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista asiaa.


Monesti matkoilla törmää uskomattoman kauniisiin luonnon luomiin hetkiin. Äänet, tuoksut ja tuntemukset aiheuttavat euforisen olon. Istuin kerran kallioisella kukkulalla Norjan Moldessa. Alla oli raikkaan vihreä havumetsä. Istuin kivellä ja katselin. Olin rentoutunut ja rauhallinen. Kääntäessäni katseen alaspäin näin muurahaisten työteliään touhun, heidän kantaessaan havunneulasia kohti kekoaan. Tuijotin metsänpohjaa kuin transsissa ja unohdin täysin ajan ja paikan. Silloin tajusin jotain merkittävää. Myös suomessa on havumetsiä, kallioita, kukkuloita ja muurahaisia. Kyse ei siis ole olosuhteista. Kyse on ainoastaan siitä, annammeko aivojemme levätä, tekemällä jotain mikä ei oikeastaan ole mitään. Pysähtymällä hetkeen siten että ajattelemme ainoastaan jotain hyvin yksinkertaista, muurahaisten liikehdintää, kahvin tuoksua tai lämmintä tuulenhenkäystä.


Myönnän että se on helpompaa kun ottaa etäisyyttä arkisiin askareisiin lähtemällä jonnekin muualle. Tosin tiedän etteivät nuo onnen hetkiset onnistu ulkomaillakaan jos mielemme täyttää liian monet asiat. Jos olemme virittäneet aistimme äärimmilleen. Itse aion viettää tänä viikonloppuna muutaman hetken keskittyen johonkin luonnon tuottamaan ihmeeseen. On se sitten vaikka vain tuulen humina tai oksasta aukeavan silmun seuraaminen.

comments powered by Disqus