Tuoli laiturin päässä

Istahdin työpäivän päätteeksi tuijottelemaan hoitohuoneessani olevaa taulua. Hetken aikaa mietiskelin istuvani penkillä ja katselevani järvelle. Yllätyksekseni aloinkin miettiä enemmän sitä mitä selkäni takana taulussa tapahtuu. Olin nimittäin varma että minua kiinnostaisi kuvitella mitä näen edessäni, mutta ei. Kuvitelmani karkasivatkin mietiskelemään tunnelmaa joka takanani olisi.

Taulun katselun avulla oli helppo päästä käsiksi kuvitelmien merkitykseen omiin tunnetiloihin. Kun esimerkiksi kuvittelin takanani olevan poikani häitten juhlatilaisuus, josta olen vetäytynyt penkille istumaan ja ihastelemaan elämän ihanuutta, mieleni valtasi onnellinen haikeus. Hymyssä suin istuskelisin penkillä ja antaisin viileän tuulen huuhtoa onnen kyyneleitä poskiltani. Iloinen puheensorina kuuluisi taustalta ja musiikki kantautuisi korviini ehkä jopa niin kutsuvana että päättäisin jättää penkin ja palata juhliin.

Koska suvun piirissä on tapahtunut myös poisnukkumisia, ajatuksiini tuli myös surullisempien juhlien tunnelma. Istuinkin penkillä miettimässä elämän yllätyksellisyyttä ja haurautta. Maisema näyttäytyisi harmaampana ja tunnelma takana olisi hillityn surullinen. Mielessäni varmasti virtaisi ajatuksia poisnukkuneesta, yhteiset kohtaamiset ja noiden kohtaamisten mukanaan tuomat muistot. Ajatuksissani istuisin siinä kuitenkin levollisena. Meidän kaikkien on kuitenkin loppujen lopuksi aika lähteä. Itse uskon siihen että se paikka jonne jonain päivänä lähdemme, tuo rauhan.

On loputon määrä vaihtoehtoisia tilanteita joiden tiimoilta voisin istuskella kuvassa olevalla penkillä. Omilla kuvitelmilla kun ei ole rajaa. Ei myöskään sillä miten eri tilanteisiin elämäsi varrella suhtaudut. Tulikin mieleeni taulua katsellessani että joskus on hyvä ottaa uusi näkökulma ajatuksiin ja siinä voi auttaa yksinkertaisesta yllä mainitun kaltainen taulun katseleminen.

comments powered by Disqus