hyvinvointi

Ajatuksia työn merkityksestä

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa ajatukset pyörähtivät kotimaan asioihin. Veteraanit ja heidän todella käsittämätön kestokyky saavat aikaan kunnioitukseni. En usko, että kukaan aikalaisistani voi edes kuvitella sitä mitä he joutuivat kestämään. Olen kuitenkin varma, etteivät he toivoneet sitä tilannetta johon joutuivat. Sodassa kun ei ole voittajia. Se tuottaa aina menetyksiä ja surua. Toki varmasti myös helpotuksen tunteen siitä selvinneille.

Veteraanit ansaitsevat kunnioituksemme itsenäisyydestämme mutta myös siitä millaisen Suomen he ja sotakorvauksia työllään maksaneet ihmiset saivat aikaan. Sotakorvauksien maksu ei ollut varmasti miellyttävää puuhaa mutta sen aikaiset ihmiset kuitenkin tekivät sen ja loivat pohjan vientiteollisuudellemme.

Robinson Crusoe alkoi rakentamaan, opettamaan ja viljelemään, tekemään siis työtä jouduttuaan haaksirikkoisena saarelle.

Nykyisin työ on yhdistetty hyvin voimakkaasti rahan hankkimiseen. Työtä ei kannata enää tehdä ellei siitä makseta tietyn suuruista palkkaa. Työntekemisestä ja siihen liittyvistä sopimuksista on tullut poliittisia lyömäkaluja. Tuon ikäviäkin piirteitä saaneen poliittisen väännön takia se perintö, jonka saimme kovan työn ansiosta, valuu kokouspalkkioina graniittikallioidemme koloihin.

Työn pitäisi saada se arvostus joka sille kuuluu. Sen pitäisi olla kannattavampaa kuin työn tekemättä jättäminen. Meidän pitäisi nähdä työ laajemmin. Oikein annosteltuna sillä on yhteiskuntaan integroiva vaikutus, se lisää henkistä hyvinvointia ja toimii myös fyysisen kunnon ylläpitäjänä. Onko meillä mahdollisuus annosteluun? Jos haluaisit tehdä lyhempiä päiviä tai työskennellä vain muutamana päivänä viikossa, tulee töiden tekemistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi jättää työt tekemättä

Ihmisillä on tarve kehittyä. Robinson Crusoe alkoi rakentamaan, opettamaan ja viljelemään, tekemään siis työtä jouduttuaan haaksirikkoisena saarelle. Pysähdyin itsekin miettimään tätä. Aivan varmasti rupeaisin hyvin pian itsekin toimimaan samalla lailla kuin Robinson. Toki jos joku rakentaisi minulle asunnon, toisi ruuan ja siivoaisi jälkeni, voisin passivoituakin.

Onneksi on iso joukko ihmisiä, jotka ovat ottaneet aktivoivan yhteiskunnan tavoitteekseen. Uudet mobiilisovellukset ovat tuoneet työnteon helpommaksi. Mieleeni nousee esimerkiksi Treamer sovellus, jonka avulla kotitaloudet ja yritykset voivat etsiä työntekijöitä myös pieniin, tilapäisiin tehtäviin. Tämä sovellus on suomalainen, hienoa. Airbnb:n avulla voit olla hotellin omistaja, Uberin avulla autonkuljettaja ja jopa kotikokkaukseen on olemassa sovelluksia. Mutta aktivoiva yhteiskunta on paljon muutakin kuin sovelluksia. Toivottavasti turha politikointi asian tiimoilta loppuisi ja keskityttäisiin olennaiseen, eli työn tekoa helpottaviin asioihin.

Urheilussa asia on hyvin yksinkertainen. Mikäli aiot nauttia tuloksista, on oltava valmis tekemään töitä. Ymmärrän kyllä, ettei työ asia ei ole näin yksinkertainen kun puhutaan palkkatyöstä, mutta valitettavasti siitä on tehty monimutkaisempi kuin tarve vaatisi.

Juuri tätä kirjoittaessani Suomen salibandy miehet näyttivät sen, mitä työn tekeminen urheilussa merkitsee. He ovat pitkäjänteisesti tehneet töitä sen eteen että menestyisivät, lähes kaikki ilman suurempaa korvausta. Mutta tänään tuo työ palkittiin. He ovat nyt maailmanmestareita. Huikea suoritus!

comments powered by Disqus