Mini

Talvi yllätti koiran

Joka vuosi sama juttu 'talvi yllätti autoilijat'. Siltä ei päästy välttymään myöskään tämän päivän uutisten ja ihmisten some päivitysten perusteella. Aina se talvi jonkun yllättää ja aina löytyy niitä jotka eivät ajoissa talvirenkaita vaihta (lue, myös minä). Aikaisemmin viikolla olen törmännyt uutisiin että pohjoisessa jo pakkasia on hyvinkin, sekä lunta. Mutta täällä Turussa ei lunta ole vielä ollenkaan tullut, muutamia pakkasasteita aamuisin on kylläkin ollut. 

Noh, tänään se tapahtui! Aamulla en ehtinyt silmiä saada auki kun Aada jo juoksi sängystä huutaen 'Katsokaa, lunta! Paljon lunta. Minä pääsen laskemaan pulkalla'. Innokkaana toinen olisi mennyt jo aamu seitsemältä laskemaan mäkeä ja leikkimään lumella. Harmi vain, että meillä on tänään päiväkodissa kuvaus jo aikaisin aamulla, niin emme ehtineet mennä pihalle leikkimään ja ihmettelemään lunta sen enempää. Onneksi on vielä iltapäivällä hyvin aikaa!

Vaikka lapset eivät päässeet ulos vielä kunnolla, koiramme Mini sen sijaan pääsi tuonne hyisen lumituiskun keskelle. Ja kyllä, meillä ei tänä vuonna yllättänyt talvi meitä autoilijoita. Vaan talvi yllätti koiran. Mini rakastaa lämpöä ja sisälläkin jos aurinko paistaa, hän hakeutuu kohtaan johon aurinko porottaa ja kuuma. Sohvalla jos on viltti, hän äkkiä kömpii viltin alle lämpimään. Sama koskee nukkumista. Mini ei ikinä nuku suoraan paljaalla lattialla, vaan aina jonkun päällä. Olisi se sitten tyyny, peitto, lelu, viltti, oma peti tai mikä vain käy. Mutta paljas ja kylmä lattia on ehdoton ei. Meidän sänky on sen verran korkea ettei Mini pääse sinne hyppäämään ja oikeastaan se on hyvä, koska itse olen ihminen, jonka mielestä koirien paikka ei ole sängyssä. En ikinä ole antanut koirien tulla sänkyyn. Sohvalla saa olla, mutta sänkyihin ei ole asiaa.

En päässyt alaovea pidemmälle, kun Mini päätti että matka loppuu tähän. Etutassut lyötiin eteen ja tuima katse minua kohti. 'Mihin se ämmä on mut oikeen tuonut?' oikeen huokui toisen katseesta. Jos olisin oven avannut uudestaan, ei olisi tarvinnut kahta kertaa miettiä meneekö toinen sisälle vai ei. 

Aikani suostuteltua päästiin kuitenkin liikkeelle ja toinen puoliksi väkisin kulki vierellä. Lumi, tuuli, kylmä ilma ja pieni pakkanen. Ei ollenkaan sellainen ilma josta Mini tykkää. Myöskään mitkään neuleet tai pienille koirille tarkoitetut vaatteet eivät ikinä ole olleet Minin mieleen. Hän ei niitä arvosta tai tykkää yhtään. Olen koittanut totutella ja pukea, mutta ei. Mutta onhan se totta että koiratkin ovat erinlaisia. Toinen palelee herkemmin kuin toinen ja toinen tarvitsee jo pienemmillä pakkasilla lämmikettä, kun vastaavasti toinen vasta isommilla. Viime talvikin meillä meni hyvin, vaikka ei pahemmin vaatteita käytetty. Neuleita muutamasti kovemmilla pakkasilla, mutta ei muuten. Viime talvi kylläkin oli mitä oli..

Aikansa ihmeteltyä Minikin alkoi selvästi nauttia ilmasta. Ei hän kuitenkaan leikkimään lumen kanssa alkanut tai muuten lähempää tuttavuutta lumen kanssa tehnyt, mutta uskallettiin me sentään vähän jo tutkia. Mini on loppujen lopuksi aika arka koira. Uusien ihmisten kanssa hän on rohkea ja kaikkien kaveri. Ollaankin naurettu, että tänne kun varas tulisi, niin Mini lähtisi ilomielin mukaan. Hän ei osaa pelätä kyllä ketään. Mutta ulkona arkuus tulee esiin ja Mini ei ole niin rohkea. Suuret muutokset kuten lumi tai meidänkin vieressä välillä pyörii isoja koneita, niin niitä hän pelkää. Mutta ehkä se vaatii vain enemmän totuttelua ja menee ajallaan ohi. Ei kaikki koriat ole niin rohkeita ja vaatii oman aikansa uusien asioiden kanssa. 

Kaikki tietävät (tai ainakin Turussa asuvat) että viime talvi tosiaan oli mitä oli. Lunta ei pahemmin ollut ja pakkasia. Lähinnä sitä loskaa, sadetta ja märkää ilmaa. Viime talvi oli tosiaan Minin ensimmäinen. Mini on syntynyt elokuussa 2016 ja hän tuli meille Marraskuussa. Tästä syystä ei pahemmin lunta päästy näkemään, kuin muutamia hassuja kertoja. Jos sitten tänä talvena? 

Lenkki ohi ja pääsihän se ilma yllättämään koiran. Eilen vielä oli syksyinen ilma ja maa, kunnes yhdessä yössä se onkin muuttunut valkoisen peittoon. Mini kömpi äkkiä oman petinsä sisään ja lämpimän peiton alle. Pakko myöntää, että en kyllä itsekkään lumesta pidä. Jouluna lunta kuuluu olla ja tuohan se toki ihanaa valoisuutta pimeän talven keskelle. Mutta lapsien ilo on ihana nähdä, kun he tykkäävät kovasti lumen kanssa leikkiä ja touhuta. 

Me aletaan valmistautua pikku hiljaa siirtymään pihalle ja Mini pääsee myös pian ihmettelemään lunta. Hyvää torstai päivää kaikille teille sinne ruudun toiselle puolelle. Ja muistakaa ajaa varovasti näillä keleillä!

comments powered by Disqus