huuli-ien-suulakihalkio

Halkiokuulumiset!

Hei vaan kaikki! Aikani kuluksi ajattelin kuulumisia luritella, niitä ei nimittäin oo pitkään aikaan tullu kirjoitettua!

Muistatteko sen tyttäreni vuosi sitten olleen leikkauksen? Sen missä tehtiin toinen puheenparannusleikkaus? (jos et niin tästä pääset siihen postaukseen)  Silloinhan oli ajatuksissa se, että jos leikkaus ei nyt tuo tarvittavaa tulosta, suunnitellaan lapselle kielekeleikkausta josta luultavasti koituisi jotain ongelmia tulevaisuudessa.

No meillä oli nytten jokunen viikko sitten sellainen kontrollikäynti Husukessa. Siellä tavattiin plastiikkakirurgi, hammaslääkäri sekä puheterapeutti. Puheterapeutille meno jännitti (minua) paljon, koska hänen tutkimukset ovat tässä asiassa olennaisimmat. Puheterapeutti teki tutkimuksia ja kuinka ollakkaan, tulokset oli niin hyvät, että ne melkein oli "normaali" lapsen tuloksia!! Ai että kun teki mieli juhlia, tuntui että ekaa kertaa meillä onkin käynti jossa ei oteta takapakkia!

Hammaslääkäriä ennen piti käydä röntgenissä, sekin oli aika jännää, nimittäin halkiolapsen hammasrivistöt voi olla oikeastaan millaisia vain! Ja niinhän ne olivatkin vähän hassut, mutta ei vissiin mitenkään ihan kauheat koska tunnelma oli hyvin leppoisa. Tulevaa oikomishoito suunniteltiin ja tietenkin myös tulevaa leikkausta.

Nyt siis alkaa oikomishoidot. Ensin korjataan muutama reikä mitä hampaista löytyi, sitten ruvetaan rautoja laittamaan suuhun ja jos toivottu tulos on ensi kesänä valmis, tulee eteen leikkaus. Luunsiirtoleikkaus.

Okei, kuulostaa tähän mennessä ehdottomasti pelottavimmalta mitä on ollut. Kuitenkin kirurgi sai olemuksellaan tuntemaan meidät olevan hyvissä käsissä. Ei sen puoleen en kyllä sitä epäillyt koska onhan husuken kaikki kirurgit ihan huipputasoa ja meidän kirurgi on todellakin nainen kenen käsiini lapseni luovutan ilman hirveää äidillistä tuskaa.

Luunsiirtoleikkaus on siis sellainen, että lonkasta otetaan pala luuta joka istutetaan ikenessä olevaan halkioon niin, että saadaan suusta "normaali"

Sitä siis odotellaan nyt!

Husuken jälkeen meillä oli aika uuteen lastensairaalaan keuhkolääkärille tytön kartagenerin oireyhtymän takia. Siellä lääkäri mietti, tutki ja ihmetteli. Keuhkojen kuntokin oli kuunnellessa todella hyvä. Tälläkertaa vihdoin saatiinkin nimittäin lähete geeniverikokeisiin! Mahtavaa! Lääkäri vähän ihmetteli miksi ei aiemmin olla sellaisessa oltu.. Sitä minäkin olen ihmetellyt, mutta en varmaan koskaan ole tajunnut sitä ääneen lääkäreiden kuullen sanoa. Paperitöiden jälkeen mentiin siis verikokeisiin, joka oli ihan tavallinen verikoe ja kesti ehkä sekunnin. Paperitöiden valmistelu siihen kesti kylläkin kauan ja meidän piti myös tytön isän kanssa allekirjoittaa paperi jossa oli monta eri kohtaa.

Lastensairaalasta oli tehty kyllä todella kiva! Akvaario oli aivan mahtava!

Sen jälkeen päästiin jatkamaan elämää taas normaalisti. Nyt sitten jännityksellä odotellaan vain tuloksia, että löytyykö sieltä mitään vai ei.

Tuli kyllä ihailtua näitäkin kaunokaisia siellä monta kertaa!

Ekaa kertaa ikinä, me mentiin siis tytön kanssa kaksin Helsinkiin. Se oli tosi outoa ja jopa hiukan pelottavaa. Heti silloin sunnuntaina kun mentiin Helsinkiin, lähti tyttö isänsä luokse yöksi. Minä jäin yksin hotelliin ja suureen maailmaan ihmettelemään. Se oli kyllä tosi jännää olla yksin paikassa mistä ei hirveän hyvin tiedä mistä eksyy minnekin. Minä innoissani käveleksin, kävin kaupassa ja eksyin johkin puistoon jossa kasvoi uskomattoman hienoja hevoskastanjoita! Siinä menikin sitten se aika ihmetellessä puita ja elämää ja sitä, miten lähelle luontoa voikaan oikeasti päästä myös keskellä kaupunkia!

                                                                                         <3