Miksi lähdin Italiaan?



Ciao! 

Ai että. Kyllä nyt kelpaa istua auringossa ja kirjoittaa ladaten samalla sykemittaria. Kohta lähden lenkille ja toivon, että polveni kestää juosta, sillä heti kun olin pystynyt treenaamaan viikon normaalisti, varasin lennot Italiaan parempien juoksuolosuhteiden toivossa.

Suurin syy reissuun lähtemisessä ei kuitenkaan ollut Joensuun kahdeksankymmentä senttimetriä lunta, sillä rakastan kaikkia vuodenaikoja ja Suomen upeaa luontoa, vaan se, että tämän vuoden kevättalvi on ollut hyvin kiireistä aikaa ylioppilaskirjoitusten takia, jotka minulla jatkuvat vielä ensi syksynä.

Vaikka en myönnä, että ottaisin stressiä mistään, ovat nuo kyseiset kokeet kuitenkin jollain tavalla minunkin päätäni rassanneet. Eniten on ärsyttänyt se, kun mielessäni on pyörinyt koko ajan sama lause: "Minun pitäisi olla lukemassa." Se jos mikä harmitti minua, sillä tuntui, että melkein mistään ei voinut nauttia sataprosenttisesti, koska tiesi koulukirjojen odottavan kotona.

Sen vuoksi lähdin Italiaan, Ostiaan, jossa olimme viime vuonna leirillä. Paikka on melko tuttu, joten tänne oli helppo tulla. Ajattelin, että nyt on oikea hetki käyttää säästämiäni rahoja eikä makuuttaa niitä jossain pankkitilillä. Kyllä tästä jää enemmän muistoja kuin siitä, että huomaan saldoni ylittävän jonkun tietyn rahasumman. Koulukirjojanikaan ei näy yhtään missään! Huonetta ei tarvitse siivota eikä ruokaa laittaa! Aika jees.

Ajattelin, että täällä voisin yrittää kirjoittaa joka päivä, kun nyt kerrankin on aikaa ja meri kohisee taustalla auringon paisteessa. Ja ainiin, hyvää pääsiäistä!

JM