Miten oppia tykkäämään juoksemisesta?

Juokseminen tuntuu olevan urheilulajeista se, jota joko rakastetaan tai sitten sitä vihataan. Minulta kysytään usein, miten oikein on mahdollista, että pidän juoksemisesta niin paljon. Tämä sai minut pohtimaan asiaa, ja haluankin nyt antaa viisi vinkkiä, jotta yhä useampi oppisi nauttimaan tästä ihanasta lajista.

1. Älä tuomitse juoksemista ensimmäisen kokeilulenkin perusteella.
Tässä tarkoitan ensimmäisellä lenkillä sitä lenkkiä, joka on joko ihan ensimmäinen juoksulenkkisi tai sitten lenkki pitkän tauon jälkeen. Silloin, kun itse aloitin juoksemaan säännöllisemmin, olivat ensimmäiset lenkkini aivan kamalia. Askel tuntui raskaalta ja matka ei edennyt ei sitten millään - juokseminen oli aivan kauheaa. En voinut ymmärtää, miten kukaan pystyy juoksemaan kymmentä kilometriä, saati puolimaratonia. Maraton olisi silkka mahdottomuus. Nämä ajatukset eivät tosiaankaan antaneet kuvaa siitä, että minusta tulisi kilpajuoksija, mutta tässä sitä nyt ollaan, sillä annoin juoksemiselle mahdollisuuden.

2. Ole säännöllinen ja aloita maltilla.
Jotta juoksemisesta oppii oikeasti nauttimaan, täytyy sille varata aikaa, jos et siis aiemmin ole juoksulenkkeilyä harrastanut. Merkitse esimerkiksi kalenteriisi päivät, jolloin käyt lenkillä ja pysy suunnitelmassasi, vaikka tuntuisi siltä, ettei millään jaksa - eri asia, jos olet kipeä. Käy lenkillä aluksi pari kertaa viikossa ihan vain tunnustellen muutaman kilometrin kerrallaan. Hölkkää ja kävele vuorotellen. Itse kyllä juoksin alusta alkaen, mutta jos sinusta tuntuu paremmalta aloitella rauhallisemmin, on se aivan yhtä hyvä juttu. Tarkoituksena ei ole juosta heti useita kilometrejä kovaa. Pääasia on, että lenkkeily on säännöllistä noin kuukauden ajan. Jos kuntosi ei ole kovin korkealla tasolla, tässä ajassa huomaat, miten kuntosi kasvaa ja kehosi alkaa tottumaan juoksemiseen - sillä ehdolla, että olet käynyt juoksemassa sen pari kertaa viikossa. Itsekin huomasin lenkki lenkin jälkeen, että eihän se juokseminen nyt niin kauheaa olekaan - vähän ajan kuluttua jaksoin juosta jo kuusi kilometriä putkeen!


3. Ole ennakkoluuloton alussa.
Älä lietso omia huonoja ajtuksia tai muistele hirveitä juoksukokemuksiasi ennen lenkille lähtöä. Muuten virittäydyt jo aivan väärään tilaan ja juoksemisen inhottavuudesta tulee itseään toteuttava ennuste - jos ajattelet, että juoksu on maailman kauhein asia, niin sitä se myös on niin kauan, ennen kuin uskallat muutta suhtautumistapaasi. Lähde lenkille avoimin mielin, aivan kuten lähtisit tutustumaan uuteen ihmiseen, työpaikkaan ja niin edelleen. Olethan menossa tutustumaan juoksemiseen, maailman upeimpaan lajiin!


4. Motivoi itseäsi.
Vaikka vihasin juoksemista lenkin aikana, jäin siihen koukkuun, sillä lenkin jälkeinen olo oli huikea. Lenkille lähtiessäni mietin: "Tästä tulee hieno fiilis, ei tämä vie kuin hetken ja olen kuin eri ihminen!" En niinkään ajatellut ennen lenkkiä juoksemista, vaan sitä, mitä se saa aikaan. Näin teen edelleen, jos joskus tuntuu, että motivaatio on alhaalla eikä huvita. En muista, että olisin koskaan tullut lenkiltä huonolla fiiliksellä! (Tähän ei lasketa niitä lenkkejä, joilla olen huomannut vamman pahentuneen tai muuta sellaista...) Mieti: käyt tekemässä puolen tunnin lenkin, joka on murto-osa päivästäsi, mutta saat niin lyhyestä ajasta energiaa ja hyvää oloa koko loppupäivän ajaksi.


5. Panosta varusteisiin, etenkin lenkkareihin.
Ei ole mitään niin kauheaa, kuin juosta painavat tossut jalassa ja hiostava paita päällä. Osta lenkkarit urheilukaupasta juoksuun erikoistuneelta myyjältä, joka osaa jopa katsoa jalkasi mahdolliset virheasennot ja näin valita juuri sinulle sopivat juoksukengät. Vaatteiden kannattaa olla hyvin hengittävät ja istuvat - älä laita lenkille vanhaa verkkapukua, jonka housut valuvat ja takki ei hengitä. Ne syövät minultakin iloa! Lenkille lähtiessä tulee olla hieman viileä, sillä juokseminen pistää veren kiertäämään erittäin nopeasti ja jos sinulla on lenkin alussa ollut lämmin, tulet tässä vaiheessa huomaamaan sen satakertaisesti. Hyvät varusteet saattavat maksaa, mutta ne yleensä myös kestävät ja eivät ainakaan syö intoasi lenkkeilyä kohtaan.


+ Juokse ulkona aina kuin mahdollista!
Minun lempikohtani. Ainoa mahdoton sää on se, että kaduilla on puoli metriä lunta. Tälläisessä kelissä ei nastalenkkarikaan pidä. Opin tämän, kun kävin juoksemassa 16 kilometriä auraamattomilla teillä -  jo kuriin saatu juoksijanpolveni ärtyi uudestaan. Tällöin kannattaa mennä matolle juoksemaan. Jäiset tiet nastalenkkarit kyllä voittavat. Eri säillä juokseminen tuo lenkkeihin jo itsestään vaihtelua - luonto näyttää niin erilaiselta erilaisissa keleissä. Vesisateella ilma on kostea ja happirikas -  en muista, milloin juoksu olisi tuntunut huonolta kaatosateessa. Mitä hurjempi sää, sitä parempi mieli lenkin jälkeen.

++ Juokse luonnossa.
Teollisuusalueella lenkkeily on tylsää, joten sinne ensijuoksukokeilujaan ei kannata sijoittaa. Sen sijaan lähde luontoon. Mene metsään poluille tai pururadalle, juokse hiekkateitä vesistön äärellä tai vanhoja kylänraitteja keskellä peltoja. Varsinkin alussa luonnossa juoksentelu vie ajatukset pois siitä, miltä tuntuu, sillä katseltavaa ja koettavaa kyllä riittää. Itse olen kokenut parhaat runner's high -fiilikset poluilla juostessa, sillä silloin ei voi keskittyä muuhun kuin pystyssä pysymiseen. Tällöin kilometrit kuluvat itsestään ja olo on kuin uudestisyntyneellä. (VAROITUS: tähän jää koukkuun.)


Muistutan vielä siitä, että päätä suhtautumisesi juoksemiseen vasta kuukauden säännöllisen lenkkeilyn jälkeen. Voin luvata, että jos olet jaksanut ahkeroida sen ajan, huomaat varmasti lenkki lenkiltä, miten juoksu alkaa kulkemaan aina vain paremmin. Toki väliin mahtuu lenkkejä, jotka eivät kulje, mutta kun kerran on kokenut miltä kevyt askel tuntuu, haluaa sen kokea aina vain uudestaan. Juoksu on tarjonnut minulle niin paljon upeita tunteita, fiiliksiä ja hetkiä, joten toivon, että sinäkin annat sille mahdollisuuden - juokseminen on parasta, mitä ihminen voi tehdä. Ihan oikeasti.

-JM