Terveisiä Portugalista

Viime lauantaina saavuin jälleen Portugaliin treenileirille. Luvassa on korvaavaa harjoittelua, juoksukokeiluja, aurinkoa, lämmintä säätä, merta, hyviä ystäviä ja maukasta ruokaa sekä kunnon yöunia. 

Ennen tänne tuloa pelkäsin, että tulen romahtamaan henkisesti kun kaikki muut juoksevat ja nauttivat upeista juoksukeleistä, mutta onneksi tajusin valmistautua tähän henkisesti ja olen pystynyt nauttimaan täällä olosta ja korvaavista treeneistä. Onhan se nyt mukavaa polkea salille yli kahdenkymmenen asteen lämmössä auringon paistaessa toppi ja shortsit päällä sen sijaan, että sinkuttaisi loskassa ja vesisateessa menemään.

Tämä lämpö tekee (ja on jo tehnytkin) myös varmasti jalalleni hyvää, ja kenties nopeuttaa paranemista. Leirin tavoitteena onkin tällä hetkellä saada jalka edes jonkinlaiseen juoksukuntoon Suomeen paluuseen mennessä, ruskettua oikein kunnolla ja tutustua uusiin ihmisiin. 

Näin kaksi ja puoli vuotta juostuani olen oppinut jo hirmuisesti elämästä. Asiat menevät harvoin niin kuin olemme suunnitelleet. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suunnitelmien muuttuminen omasta tahdosta tai pakosta tarkoittaisi aina epäonnistumista. Elämä voi silti olla hyvää, vaikka ei pääsisikään leirillä juoksemaan sitä yli sataa kilometriä, mikä joskus tammikuussa saattoi olla mielessä. Toki tällä hetkellä tuntuu, että minusta puuttuu palanen juoksemattomuuden takia, mutta onneksi tuota kolosta ovat täyttäneet ihanat ihmiset ympärilläni. Ja olen onnellinen myös siitä, että olen pystynyt kuitenkin korvaavaa treenaamaan. 

Täällä ollessani minun pitäisi myös tehdä yhteishaku, enkä ole yhtään varma minne hakisin. Saa nähdä, minne sitä ensi syksynä päätykään...

Nyt lähden tekemään palauttavaa uintia hallille,

JM