vastoinkäymiset

Vaikeuksien kautta voittoon?

Kuten aiemmin jo kerroin, olin syksyllä henkisesti ja fyysisesti aika poikki. Joulun alla pääsin treenaamaan kunnolla, ja treenit alkoivatkin kulkea jo Portugalista kotiin palatessa melko hyvin. Sain tehtyä kaksi hyvää ratatreeniä ja vauhtikestävyys alkoi kulkea jo kohti entisiä vauhteja.

Talven alkupuolella olin hylännyt ajatuksen hallikisoista, kun juoksu oli suoraan sanottuna surkeaa, jos sitä edes juoksuksi pystyi kutsumaan. Ensimmäisen pitkän ratatreenin jälkeen tajusin, että pieni mahdollisuus päästä juoksemaan kotihalleissa on vielä olemassa. Kunto oli nousussa ja treenit sujuivat koko ajan paremmin. Olin aika fiiliksissä, kun sain eräänä lauantaina juostua vauhtikestävyyttä juoksumatolla seitsemän kilometriä koko ajan kiihdyttäen ja lopussa alle 4 min/km vauhtia juosten. 

Tuona eräänä lauantaina, kaksi viikkoa sitten, kävin juoksemassa myös iltalenkin. Tai yritin. Kaksi kilometriä juostuani tunsin, kun vasen sääri alkoi yhtäkkiä kiristyä oudosti. Kolmen kilometrin kohdalla en voinut juosta enää normaalisti. Neljän kilometrin jälkeen en pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta, ja oli vaihdettava kävelyksi. Lähdin itkien linkuttamaan kotia kohti, ja loppumatkasta kävelykin jalalla tuotti hankaluuksia.

Sunnuntaina sain kepit, sillä en muutamaan päivään pystynyt ottamaan jalalla askeltakaan. Oli oikein kivaa (huomaa sarkasmi) viettää kotona aikaa sohvalla maaten, kun en muutakaan pystynyt tekemään. Ortopedi epäili heti rasitusmurtumaa tai sen esiastetta, ja varasimme ajan magneettikuviin, joista paljastui alkava rasitusmurtuma.

Nyt ei auta muu kuin tehdä treenejä pyörän päällä vielä ainakin pari-kolme viikkoa. Huvittavaa tässä tapaukessa on se, että juuri ennen kuin lähdin iltalenkille tuona lauantaina, varasin lennot treenileirille Portugaliin. Onneksi lähtö on vasta maaliskuun loppupuolella, joten ehkä pääsen jo muutamia juoksuaskelia leirillä ottamaan. Ainakin se on tavoitteena.

Harmitus on tällä hetkellä kuitenkin lievästi sanottuna valtava. Syksyllä asetin itselleni tavoitteeksi ainakin yhden mitalin kotikisoista, ja voi kuinka hienolta olisi tuntunut juosta kotiyleisön edessä katsomo täynnä tuttuja tutussa hallissa. Mutta ei. Kaikelle elämässä tapahtuvalle on mielestäni aina jokin tarkoitus, niin myös tälle alkavalle rasitusmurtumalle. Tämä ajatus ei kuitenkaan tällä hetkellä pettymystäni kauheasti helpota, mutta se pistää miettimään. Mistä johtuu, että rasitusmurtuman esiaste tuli? Kuinka sen olisi voinut estää? Mitä teen nyt, ettei sitä tulisi enää koskaan uudestaan?

Vastoinkäymiset kehittävät urheilijana ja ennen kaikkea ihmisenä. Kesällä aion olla radalla vahvempi kuin koskaan, ja toki sinnekin on asetettu monia kunnianhimoisia tavoitteita, jotka voin pitää mielessäni pyörän päällä hikoillessani. Kuitenkin ennen kuin rupean vammaan johtaneita syitä tarkemmin selvittämään ja vahvistamaan heikkouksiani, on tänä viikonloppuna edessä suuri urakka - lupauduin toimitsijaksi näihin nuorten SM-halleihin, joten tekemistä riittää aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Onneksi sentään pääsen kannustamaan monia kavereitani. Toivottavasti mahdollisimman moni saapuu paikalle katsomaan tulevaisuuden huippuja, sillä hienot kisat Areenalle on tulossa. 

Nähdään viikonloppuna,

JM