diy

aikuisen kehto 1

Tiedätkö tunteen? Herään. Porrasvalon neljänkymmenen watin kajo ujuu verhojen läpi ja huone on tummanpunainen. Suuta kuivaa, korvissa kohisee, sydän räpiköi kylkiluiden häkissä. On liian lämmin. Nostan peittoa ja käännän kylkeä. Illalla juotu vesitilkka lainehtii rakossa. Mielikuva ei jätä rauhaan. Käyn laskemassa merenpintaa. Palaan patjalle. Käännän muotoillun tyynyn ympäri. Paljonko kello on? Montako tuntia herätykseen? Mitä piti muistaa ottaa mukaan kokousmatkalle Helsinkiin? Yökysymykset ovat pahimpia.

Muistan hyvin mistä katkounisuus alkoi. Oli vuosi 1989, kaunis kesä, rippikoululeiri Hellaniemessä, nuorisoenergiaa, lauluja, keskusteluja, oppitunteja, yövalvontoja. Kesken leirin kirkkoherra ilmoitti, että jättää paikkansa. Tiesin mitä siitä seuraa. Virkaa tekevänä kirkkoherrana kannoin vastuun seuraavan vuoden tulo- ja menoarvion valmistelusta ja sisällöstä. Lama nosti päätään. Työnjohtamisesta minulla ei ollut mitään kokemusta, eikä siihen koulutusta. Heräsin usein yöllä miettimään seuraavan päivän asioita.

Tätä on jatkunut yli neljännesvuosisadan ajan. Olen kokeillut monenlaisia konsteja melatoniineista hengitystekniikoihin. Illalla uneen vaipuminen ei enää ole ongelma. Yöllä herääminen on. Jatkuvaa iltavuoroa tekevälle vapaat aamupäivät ovat pelastus. Elämä kyllä kaventuu, jos nukkuu pitkään. Sitten ei ole muuta kuin nukkumista ja työtä.

Punkaharjulle, työpaikan läheisyyteen asettumisen sinetöi sopivan asunnon löytyminen. Täällä kansallismaisemassa on viljalti pieniä asuntoja vapaana. Kävin ensimmäistä kertaa katsomassa uutta kotiani maaliskuussa. Varasin sen oikopäätä ja pääni täyttyi suunnitelmilla. Makuuhuone on pitkä ja kapea. Haluan uuden sängyn. Mutta minkälaisen?

Joskus keväällä takaperin kävellessä, noin vain, mihinkään keskittymättä, tuli ajatus keinumisen vaikutuksesta uneen. Vauvoja heijataan sylissä. Vauvojen sängyt ovat keinuvia. Onko totta, että se rauhoittaa? Entä jos rakennan itselleni kehdon?

Jokin minussa alkoi kiikkua ajatuksen myötä. Jokin lupaus, jokin uusi, jokin vapaus. Mietin vaihtoehtoja, katselin kuvia netistä. Kaikille näkemilleni yhteistä oli se, että sängyt oli ripustettu kattoon. Otin selvää rivitalon kattorakenteista. Hyvin pian ymmärsin, että ne ovat liian heikot kantamaan kaksoisvuoteen kokoista, painavaa ortopedistä patjaa ja sen alustaa. Kevätaamuauringon porottaessa poskeen kävelylenkillä, syntyi ajatus itsekantavasta hirsikehikosta. Jykevä, yksinkertainen, kymmenestä hirrestä rakennettu runko makuuhuoneen poikki seinästä seinään.

Piirsin ja nauroin. Mittasin, suunnittelin liitoksia. Laskin painoja, vertailin materiaaleja. Puuta, metallia, hamppuköyttä. Kuuntelin kehoni keinuntaa ja pohdin miten jyrkkä liike saisi olla. Kestävää mutta riisuttua. Jykevää mutta kaunista. Koottavaa ja purettavaa. Näin valveilla unta. Hykersin.

Aloitin pohjan valmistuksella. Ostin kuusisia laudelautoja Kesälahden Monimestasta. Työhuoneellani Nastalan hallissa oli kaikki mitä tarvitsin. Käsisaha, nauhahiomakone, vasara, taltta, työntömitta, lyijykynä, rullamitta, sähköporakone ja pieni työpöytä. Käytin yhden lauantaipäivän sydämen sahauksiin ja sunnuntai-iltapäivän hiomisiin ja koekokoamiseen. Tulos oli hämmentävä.

Jokainen liitos sopi kohdalleen suunnitelman mukaisesti. 1960- ja 1970-luvulla koulun puukäsitöissä onnettomaksi räpeltäjäksi osoittautunut onnistui yhdellä kerralla. Siihen on vain yksi selitys. Liekki, joka ajaa tekemään näkyväksi sisimpänsä. Takana on luonnollisesti paljon kokeiluja kuva- ja veistotaiteeseen liittyen. Kodin huonekalujen entisöintiä sekä rakentamista. Itsensä ottamista todesta. Itsensä arvostamista. Tämän viimemainitun opin valvoessani omia taidenäyttelyitäni. Se, joka janoaa arvostusta muilta, ei arvosta itseään.

Pohjan yksinkertaisen ristikkorakenteen tarkoitus on olla kevyt mutta luja. Sen tulee olla sellaisenaan helposti ripustettavissa hirsikehikosta riippuviin köysiin. Sen tulee kestää keinuntaa. Se tulee olla sidottavissa hirsirakenteisiin, mikäli keinunta ei toimi toivotulla tavalla. Riippuvan sängyn yksi hyvistä puolista on siivouksen helpottuminen makuuhuoneessa. Toinen on korkeuden säätämisen niin, että sängystä poistuminen on kevyttä. Pieni hyppäys minulle, suuri ihmiskunnalle. Ah ja hah!!!

Pohjaristikon liitokset varmistin kulmaraudoilla ja ruuveilla. Pohjaristikon päälle tuli 6,5mm paksua, maalattua filmivaneria. Se on sellaisenaan käyttövalmista ja sen puhtaana pitäminen on helppoa. Pitkiin, päädyn yli jatkuviin laudanpäihin, sujautan köydet. Niistä pohjan voi sitoa hirsikehikkoon, jos keinunta saa pään pyörälle.

Pohjaristikkoon kului 15,6 metriä 29x90mm hiottua kuusilautaa, 16 kappaletta kulmarautoja ja 80 kappaletta 20mm ruuveja sekä 1600x2000mm filmivaneria. Suorat kustannukset olivat 80 euroa. Aikaa kului yhden työpäivän verran eli 8 tuntia. Valmiina sänky näyttää futonilta. Sille on jo nimikin. Kesälahden kielen kehtoa merkitsevä sana: vitmi. Kuin with me. Siinä on hyvä nukkua mutta se olennainen puuttuu vielä. Keinunta. Kuin syli.

comments powered by Disqus