hyvinvointi

hitaan elämän sisälle

Informaatiotulvivassa todellisuudessa polskiessa näkee kaikkialla kohteita ja tavoitteita. Kenelle riittää yksi työ, asema, arvo, palkka? Kenelle yksi asunto, lomamatka, auto? Kenelle yksi ruoka, vaate? Yksi koulutus? Jokaisen saavutetun tavoitteen takana on seuraava tavoite. Niillä sitä ohjelmoi itsensä ja sallii yhteiskunnan ohjelmoida. Hidastaminen merkitsee henkilökohtaista pelkoa jälkeen jäämisestä. Kehityksen pysähtymisestä. Talouden kasvun loppumisesta. Köyhtymistä.

Päämäärä vaikuttaa keinoihin. Kun kaksikymmentäyksi vuotta sitten maalasin ensimmäiset maalaukseni, sisälläni paloi tuli, joka vaati happea. Olin tukahduksissa nahkoissani. Halusin tulla esiin, ehjäksi, kokonaiseksi mieheksi. Että se mitä teen ja miten käyttäydyn olisi lopultakin yhtä sen kanssa mitä sisimmässäni liikkuu. Elämäni hidastui. Ajattelin enemmän kuin tein. Hyväksyin pienet tulot ja sen seurauksena pienen kulutuksen. Onnellistuin.

Ymmärrän, että jos päämäärä itsen sisällä, se vähentää vauhtia. Päämäärä itsen ulkopuolella lisää vauhtia. Vertaaminen toisiin ihmisiin kasvattaa vauhtia. Vertaaminen itseen hidastaa.

En kaipaa julkista menestystä tai rahaa, jotka ovat välineitä johonkin muuhun. Askeleita askeleiden jälkeen. Onko ulkonainen hitaus olennaista? Mitä merkitsee hitauden sisältö?

Ulkonaisesti hidas elämä ei sinällään ole onnellista. Sairastaminen ei ole onnellista, köyhyys ei ole onnellista, yksinäisyys ei ole onnellista. Ratkaisevaa on se liike tai liikkumattomuus mitä on ihon alla, katseilta piilossa. Kaikki sisäinen liike ei ole kiirettä. Kaikki sisäinen liikkumattomuus ei ole lepoa. Mikä on tai ei se riippuu ihmisestä.

Aikailu, verkkaisuus, viivyttely. Luontevuus, mutkattomuus, yksinkertaisuus. Hitaan elämän mallisanoja, joihin voi peilata itseään. Katson ulos lumiseen metsikköön. Takapihakoivu nuokkuu, hennot oksat aavistelevat ilmavirran liikettä. Minua odottaa alkavalla monta tehtävää, joiden muistamiseksi tarvitsen kynää ja paperia. Työ ei ole tavoite. Päämäärä on tulla kokonaan omaksi itsekseen. Omin neuvoin, mutta kasvokkain ja äänekkäin toisten kanssa.

Sanat ovat tärkeitä mutta ne ovat eteinen. Ne kutsuvat tutustumaan sisempiin huoneisiin hitaasti ja hiljaa. Hitaus on kuin höyhen. Katsokaa sen putoamista ilmassa, katsokaa sitä minkä tahansa kovan pinnan päällä. Minun asfalttini tai teräkseni ei enää ole entisensä, kun sinä olet hipaissut minua. Kuoreni murtuu, vauhtini pysähtyy, meluni sammuu.

comments powered by Disqus