musiikkinäytelmä

hunajaista musiikkiteatteria

Savonlinnalainen Teatterimylly ry toteuttaa vuosittain kolme produktiota. Sain uusimmasta vinkin junamatkalla Helsingistä viime syksynä, kun matkaseuraksi sattui Lapsikylässä työtoverinanikin pistäytynyt Nurmisen Lara. Hän kertoi posket hehkuen musiikkinäytelmästä, jonka ensi-ilta olisi 14. tammikuuta. Kuulin Laran laulavan kesällä 2016 Teatterimyllyn Emmauksen tiellä –näytelmässä espanjaksi (tässä Nathalie Cardone) ja se on koskettavin hetki, minkä teatterissa olen milloinkaan kokenut. Siispä halusin kuulla lisää.

Hymyillen – Harmony Sistersin tarina, on näyttelijä, ohjaaja ja näytelmäkirjailija Arto Niemisen vuonna 2013 valmistunut musiikkinäytelmä. Se kertoo vuonna 1937 aktiivien uran alkaneesta kotkalaisesta Valtosen sisarusten triosta, joka oli aikansa suosituimpia esiintyjiä Suomessa. On sanottu, että heidän äänensä muodostivat eräänlaisen luonnollisen kolmisoinnun, johtuneeko juuri sisaruudesta. He olivat ensimmäisiä, jotka loivat kansainvälisen uran, sillä he levyttivät myös ruotsalaiselle ja saksalaiselle levymerkille.

Niemisen näytelmää on esitetty Teatteri PROVinssissa Salossa ja Porin Teatterissa viime vuonna. Harmony Sistersin tuotantoon perustuvaa musiikkinäytelmää on esitetty myös Lahden ja Joensuun kaupunginteattereissa. Teatterimylly on ottanut suuren haasteen toteuttaessaan Hymyillen –produktion. Näyttämöllä vilisee yli kolmekymmentä henkeä, puvustus on kaunista katseltavaa ja musiikillinen ponnistus on ollut valtava. Yksin trion saaminen soimaan kauniisti ja uskottavasti vaatii lukemattomia harjoitustunteja.

Pääosissa Valtosen sisaruksina ovat Maarit Honkanen Raijana, Lara Nurminen Verana ja Marjo Välimäki Mairena. Heidän yhteistyönsä on nautittavaa kuultavaa ja katsottavaa. Äänet soivat yhteen pehmeästi, täsmällisesti ja hykerryttävän suloisesti. Heidän yhteistyönsä lavalla on muutenkin aitoa ja tunteikasta. Kuin olisivat oikeasti sisaruksia. Mimiikka on oikea-aikaista, elävää ja vetoavaa. Itkin ja nauroin esityksen aikana, enkä voinut olla keinumatta, kun he lauloivat. Kun vertasin heidän lauluaan YouTubessa oleviin muiden teatterien musiikkikohtauksiin, voin todeta, että Maarit, Lara ja Marjo lyövät heidät laudalta.

Ritva Söderströmin sovitus ja ohjaus kuljettaa kotkalaiset pikkutytöt pelastusarmeijan orkesterin läpi ravintoloihin, Yleisradioon, rintaman viihdytyskiertueelle, Saksaan, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin. Se kertoo kaunistelemattomasti julkisuuden ja suosion lisäksi sen kääntöpuolista: miehistä, jotka naivat rahan vuoksi, vammaisesta lapsesta, tyttärien keskinäisestä suhteesta, kateudesta ja yksinäisyydestä. Vanhenevan Mairen takaumat ovat koskettavia.

Miksi käyn teatterissa? Koska teatteri saa ajattelemaan ja tuntemaan. Koska se näyttää yhteyksiä menneen ja nykyhetken välillä. Koska näyttelijöiden heittäytymistä on sykähdyttävää katsoa. Esiripun nouseminen ja laskeminen on suoraan elämästä. Harmony Sisters eli ja kuoli. Niin teen minäkin. Sillä mitä tapahtuu niiden välissä, on merkitystä. Juuri niin paljon tai vähän kuin sille mielessäni annan. Sydämellinen kiitos Teatterimylly!

Esitysaikataulut löytyvät täältä.

comments powered by Disqus