diy

itsetehty muuripadankannen kahva

Puun salaisuus on metsä. Puun syitä silittäessäni silitän elämän syitä, maailman alkua, ihmisen kehittymistä, kasvun ihmettä. Ja omaani. Puuta ei ole ilman vettä, aurinkoa ja siementä. Minä kasvan samoista lähteistä. Kunnioitan puun juuria ja omiani. Siksi olen tässä.

Saunanpadan metallisessa kannessa on kuusi reikää kahtena kolmen reiän rykelmänä. Se tuovat mieleen sydämen. Ne ovat suunnittelun ydin, koska niiden avulla kahva kiinnittyy. Sydän. Sauna. Puhdistuminen.

Valitsen valmiiksi höylättyä 18 millistä lautaa ja pätkän harjanvartta. Isot työvälineet ovat pylväsporakone, vannesaha ja tasohöylä. Pienempiä ovat ruuvinväännin, puusepän suorakulma, puolipyöreä viila, kynä ja kumi. Suosittelen suojalaseja ja hengityssuojainta.

Aloitan sahaamalla laudasta neljä kymmensenttistä palasta. Piirrän kahteen sydämen ja kahteen sivukaaret ja pisteen poranterää varten. Vannesaha puree puuhun äkäisesti, joten käsien liikkeiden tulee olla loivia ja varovaisia. Sahan jättämät pienet särmät eivät haittaa, ne siliävät tasohiomakoneella.

Tasohiomakoneen avulla silitän pinnat tasaisiksi ja teen lopullisen muodon sydämille ja kahvan sivukappaleille. Hiomanauha tuottaa ohutta puupölyä, jota menee kaikkialle, vaikka puruimuri on käynnissä. Tasohiomakoneen nopeus on sellainen, että sen kanssa saa olla varovainen. Kappale irtoaa kädestä, ellei siitä pidä lujalla otteella kiinni. Liikkeet pitää tehdä harkiten, sillä hiomanauha syö puuta tehokkaasti, eikä kerran hiottua voi palauttaa.

Kahvanreiät poraan sivukappaleisiin pylväsporakoneella. Sillä saa varmasti suoran reiän. Harjanvarren paksuus on 24 milliä ja poranteristä löytyy vain 22 millinen. Se tietää hiomahommia. Viimeistelen reikien pinnat puolipyöreällä viilalla ja samalla hion ylimääräiset pari milliä kädensijan molemmista päistä. Lopulta kädensija istuu napakasti sivukappaleissa. Vesi turvottaa sitä vielä, joten liimaa ei tarvita.

Viimeistelen viilalla myös sydämet, joiden kapeisiin kaariin hiomakoneen nauha ei mahdu. Sydämen viilaaminen tuo mieleen paljon ajatuksia elämän varrelta. Niin paljon on tapahtunut ja vielä tapahtuu. Käsiviila on kätevä puuntyöstöväline, suosin sitä enemmän kuin hiomapaperia. Se puree myös metalliin.

Kappaleiden valmistuttua kiinnitän sydämet sivuosien pohjiin kahdella ruuvilla kumpaankin. Mitatessani lopputulosta huomaan, että sydämet pitää kiinnittää kärki ulospäin, eikä sisäänpäin. Jotenkin tykkäsin enemmän sisäänpäin kääntyneistä sydämistä. Sitä tarvitaan yhtä paljon kuin ulospäin kääntymistä. Siis elämässä.

Kaksi tuntia hurahti kuin siivillä ja samalla puoli pullollista vissyä. Hyvä mieli tuli pitkäksi aikaa ja lauleskelin Dannyn biisiä Jos maailmassa vain ois kahva. Se kilpaili Suomen Euroviisukarsinnoissa vuonna 1974. Samana vuonna opin soittamaan kitaraa ja olin ensimmäistä kertaa kesäleireillä isosena. Ah.

comments powered by Disqus