elämänkatsomus

kynä vai miekka?

kauhein aamu ikinä

haivenet on supus

kaunein neito, hikinen

kuorsaa epävireessä

poski kuumaan asfalttiin

poski toinen sementtiin

lakin gratinoi humus

lakin gratinoi humus

Ajelin tänään hilpeästi rallatellen vihmerän työtoverini lakkiaisista. Joel Lehtosen henki ja puolikuu saattelivat öistä kulkijaa Savonlinnan Putkinotkon naapurista kotiinpäin. Esitin juhlassa tekemäni laulun keskellä perinteisen ylioppilaiden laulun ensimmäisen säkeistön suomennoksen. Tein sen kymmenisen vuotta sitten kiteeläisen Juska Ojajärven lakkiaisiin, jotka pidettiin valistuneessa vaivaistalossa, Horkkanotkon reunalla, Kesälahdella.

Alun perin Gaudeamus Igitur on luonnollisesti juomalaulu, jonka tarkoitus on kuvata vapaata ja helppoa ylioppilaselämää. Sen toisen ja kolmannen säkeistön juuria löytyy latinankielisestä käsikirjoituksesta vuodelta 1287 ja sitä säilytetään Ranskan Kansalliskirjastossa Pariisissa. Sen arvellaan tulleen Ranskaan Englannista. Nykyinen latinankielinen asu on vuodelta 1781, saksalaisen teologin Christian Wilhelm Kindlebenin, joka kertoo tehneensä sanoihin merkittäviä muutoksia. Tuolloin Saksassa liikkui erilaisia saksankielisiä versiota runosta. Elämän lyhyydestä ja siihen tyynesti suhtautumisesta puhui roomalainen filosofi Seneca (nuorempi) kristillisen ajanlaskun alkukymmenillä. Laulu kuuluu Suomessa lukioiden ylioppilasjuhliin sekä yliopistojen erilaisiin juhlatilaisuuksiin.

Eilen muisteltiin Euroopan hullua vuotta 1968. Tuolloin Pariisissa opiskelija mellakoivat opetuksen uudistamisen ja sosiaalisten olojen parantamisen puolesta ja heitä tukivat työläiset lakkoilemalla, vastaavia selkkauksia oli Länsi-Saksassa, ja Suomessakin opiskelijat valtasivat Vanhan Ylioppilastalon, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto miehittivät Tsekkoslovakian, koska siellä oli aloitettu sosialismin uudistukset. Suomessa Mauno Koiviston muodosti ensimmäisen hallituksensa, peruskoulun puitelaki ja keskiolutlaki hyväksyttiin.

Kymmenen vuotta aiemmin Punkaharjun VPK oli aloittanut huvitoiminnan toimintansa rahoittamiseksi ja päättänyt rakentaa tanssilavan nykyisen Huviniemen paikalle. 1968 lavatoimintaa varten perustettiin Punkaharjun Nuorisotalosäätiö ja lava myytiin sille. Huviniemen konkareita on lakitettu työtoverini ja muitakin lajitovereitaan oli juhlissa mukana.

Tänään sitten liputetaan. Ei sille, vaan sitten. Päätään parantavat ja muut viettävät puolustusvoimien lippupäivää voimiensa mukaan. Helsingissä järjestetään iso paraati, jossa esitellään kaikkea armeijan kalustoa, uusimpine hankintoineen. Siinä yksi näkökulma maanpuolustukseen.

Mielestäni eilinen juhla ja tämänpäiväinen liputus luovat mielenkiintoisen ja hedelmällisen kontrastin. Peräkkäin ovat sivistys ja väkivalta. Kynä ja miekka. Luominen ja tuhoaminen. Kumpi on vahvempi?

En arvosta, enkä hyväksy tuhoamista missään muodossa, en puolustuksellistakaan. Näen ympärilläni paljon tarkoituksellista, uhittelevaa vastakkainasettelua. Ymmärrän omassa sisimmässäni olevan henkiinjäämisen vietin ja pelon, jonka vallassa toimin, kun puolustan itseäni. Ajattelen siksi, että minulla on vielä syytä oppia ja kasvaa. Minun on syytä kysyä yhä uudestaan, miksi pidän itseäni arvokkaampana jäämään henkiin kuin muita? Miksi hyväksyn hiljaa rakenteet, joilla lisätään eriarvoisuutta Suomen sisällä ja ulkopuolella?

Sotien ydin ei ole yhteiskuntien rakenteissa, vaan yksittäisten ihmisten sisällä. Kirjoitin tämän laulun rauhankonserttiin, joka pidettiin Totkunniemen koululla Peikkotytön ja Lintupojan toimesta 4.8.2004.

Minä soittelen kuumassa elokuun illassa

vuosi on kypsynyt, raskaana maa

vähänlukuisten joukossa elelen rauhassa

hikoillen muistelen Hiroshimaa

Ei lentäjä tiennyt, kun pudotti pommin

sen vaikutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

lapsien lapsien lapsien lapset

murskaavaa sairauttaan itkeä saa

Se on toista, kun malttinsa menettäneenä

johtaja käskee: ne hävittäkää!

ja vaaleissa äänensä antaneet miehet

voimansa tuntoon ei sääliä nää

Koura kuristaa ohutta, nihkeää kaulaa

haju noidanlukkojen niityltä käy

Irak ja Sudan ja Nepal ja Kongo

Kashmir, Tsetsenia, rauhaa ei näy

Ei sotilas tiennyt, kun raiskasi äidin

sen vaikutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

lapsien lapsien lapsien lapset

jäätävää orpouttaan itkeä saa

Se on toista, kun George Tuplawee Bushi

isänsä loukkauksen kostoksi vie

tukijat hurraa ja markkinat surraa

uskottavuuteenko johtaa tää tie?

Käsi lyö yhä tahdissa kieliä vasten

taivaalle kohoaa haalea kuu

olen keskellä maailmaa, ihmislasten

ja ratkaisen kohtalon, ei kukaan muu

En tiennyt, kun äänettä sivusta katsoin

sen vaikutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

lapsien lapsien lapsien lapset

raastavaa mykkyyttään itkeä saa

Se on toista, kun pelkään tuo ihminen toinen

olemiselleni uhkana on

en särkyä tahdo, vaan siks puolustaudun

sotien ydin on rikkomaton

comments powered by Disqus