kysyminen

kysynkö nyt?

Mihin?

Kysymys ei jätä minua rauhaan. Painan sitä villaisella paidalla, se karkaa hihaa pitkin. Näyttää kieltä resorin kohdalla ja ponnahtaa kirjahyllylle keikkumaan. Viskaan sitä lyijykynällä. Kynä kilahtaa messinkiseen torveen, jonka ostin kirpputorilta muodon vuoksi, ja lyijy katkeaa. Tylsällä kynällä saa aikaan tylsää tekstiä. Tylsyys on tosin muotia. Ei vaatteena, vaan mielenä. Ja se upotti Rooman hallitsijat ja heidän mukanaan rahvaan. Tätä pohtiessani kysymys heilauttaa itsensä vaivattomasti hyllynreunaa pitkin Markus Kajon hengentuotteen sivunreunukselle. Kauheaa on se. Jos maailmankaikkeudessa on alkeellisintakaan mieltä, se ei yrittäisikään mennä sivujen väliin piiloon, koska silloin siitä tulisi välikysymys. Se on poliittinen nallipyssy, jota paukautetaan mielen hyvikkeeksi, kun ei muutakaan voida. Onneksi välikysymystä, eikä siis tässä tapauksessa mihin –kysymystäkään ratkaista perustuslain säätämisjärjestyksessä. Siitä huolimatta, että oikeuskanslerin apua huolimatta hallitus on kiristänyt lakien säätövauhdin ruuveja. Se ei hidastele kuin esityksiään peruessaan. Mutta kysymys ei peruuta, vaan se vaatii tulla käsitellyksi. Perustuslain säätämiseen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö, mikäli ei toimita kiireessä, jolloin tarvitaan viisikuudesosaa. Onneksi, vaikken tiedä kenen, katson yksin muodostavani hyllyllä olevan kysymyksen ratkaisemisessa sata prosenttia tai lähestulkoon ainakin. Aika ajoin tunnen olevani hieman, mutta korostan vain hieman vajaa, mitä muut eivät varmasti huomaa, koska peitän sen likipitäen mestarillisesti. Tai jos en ihan mestarillisesti niin kisällisesti kuitenkin, siis divaritasoisesti, mikä on mielestäni riittävä taso huomioon ottaen sen, että Kesälahdella on vain yksi divari ja pieni sekin.

Mihin säilötään?

Kellariin kaiketi niin kuin tähänkin saakka. Tai ainakin melkein tähän saakka. Maakellari on hyvä säilöntäpaikka ja kaiken lisäksi ekologinen vaihtoehto tänä aikana, kun sähkö tuotetaan takaperoisesti yhä etenevässä määrin ydinpolttoaineella. Maakellarit ovat tosin näilläkin seuduilla käyneet niin harvunaisiksi, ettei niitä sakuseen näe mutta vaikka jollekin tulee siitä mieleen kivikauden hautakumpu, niin sanoisin, ettei se asiaa pahenna. Kosteus ja lämpö sen sijaan pahentaa kaiken säilöttävän, ei historia, varsinkaan esihistoria. Ja mitä kauemmin on säilynyt, sen todennäköisempää on, että säilyy vastakin. Jota sitäkään ei kannata pakastaa, vaan kuivata. Jos olisi pilaantuvaa sorttia, niin mynnähtäminen olisi jo alkanut ja nenällä sen ensimmäiseksi huomaisi. Talonaluskellareita en suosittele, sillä niissä esiintyy nykyisin homekasvustoa ja itiöitä, jotka ovat haitallisia paitsi säilöttäville, myös säilöjille. Silloin haitta nousisi niin suureksi, että sitä voisi kuvata sanalla tuplavahinko, kuten Erkki-Mikael Salmi kaksosia. Tuplavahinko ei koskaan tarkoita Tupla-suklaata, koska sen käteen saaminen ei ole koskaan, korostan ei koskaan, vahinko. Tuulee mieleen Aapelin pakina, jossa entinen mies mietti ”mitä tapahtuu hiihtäessä, kun suksien eteen tulee kivi. Hyvä kysymys. Jos suksi menee rikki, on kyseessä suksirikko, jos kivi menee rikki, on kyseessä kivirikko ja jos molemmat menevät rikki, on kyseessä vararikko.” Ihan suoraan tätä ei voi säilöntään soveltaa mutta eiväthän suksetkaan ole suoria.

Mihin säilötään suuret?

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että kysymystä monimutkaistetaan tarkoituksellisesti. Edellisiinkään ei ole ehtinyt vastata tyhjentävästi, kun jo seuraava paiskataan vasten näköelimiä. Suuret on syytä säilöä paremmin kuin pienet. Tosin se vie enemmän tilaa ja kunnallistaloudellisesti olisi ehkä viisaampaa säilöä vain pieniä. Henkilökohtaisestikin olen viehättynyt pieniin mutta älkää kysykö miksi, sillä jo meneillään olevaan kysymykseen vastaaminen vie kaiken kykyni, mikä on paljon, ainakin omasta mielestäni. Myönnän tosin, ettei se kaikkien mielestä ole juuri kyyhkysen kyyneliä kummempi juttu mutta pidän puoleni kuin mies. Ja ihmettelen, miten sain tämänkin lauseen ujumaan kirjoitukseen, vaikken tässä käsittelekään sukupuolten arvojen välisiä liikahduksia tai varauksia, jos sanoisin kaikkia miellyttävän kattavasti, suurempaa tai pienempää ihan lukijan halun mukaisesti. Lukijan halu tosin on muuttuva suure, etten sanoisi varsin ja ilmankin varsia aika epävakaa, eikä sen varaan kannata laskea lottonumeroita eikä säilömisasioita. Jos saa kuusi oikein ja lisänumeron sillä ei vielä suuria asioita säilötä. Teollisuushallit ovat aika suuria mutta niiden ongelmana on se, että niihin ei voi säilöä suuria, eikä pieniäkään asioita omaan liemeensä. Omaan liemeensä säilöminen on ekologista, tulkoon se taas kerran vai oliko jo toisen kerran mainituksi. Sokeriliemi on tosin säilymisen kannalta parempi mutta käsittääkseni tässä ei olla valmistamassa likööriä, mikä on vahinko, koska se on hyvää kahvin kanssa ja varsinkin murskatuilla jäillä. Ainakin minttulikööri, se vihreä. Jäähän säilöminen olisi muuten hyvä ratkaisu mutta pelkään pahoin, että se ilmastonmuutoksen vuoksi menettää mahdollisuuksia ja suosiotaan lähitulevaisuudessa ja jo nyt, kuten olemme saaneet huomata. Vai olemmeko? Tämäkin olisi mielenkiintoinen kysymys ratkaistavaksi mutta jätän sen pohdinnan toistaiseksi ilmastokokouksille, joihin minulla ei ole asiaa, pitsi ehkä kivittämismielessä. Mutta kiveen hakattu ei ole sekään tosiasia, että kiven sisällä säilyisi hyvin. Maankuori vapisee tämän tästä ja sisäinen jännitys purkautuu huutona maan korvissa, jotka soivat. Siis tulen siihen välitulokseen, että avolouhokset ja suljetummat kaivokset voidaan jättää pois laskuista. Ja minulle on muuten turhaa tulla esittämään laskua tämän illan jälkeen ja ylipäätään tai pöydän alle, koska se ei maksa vaivaa. En maksa kuitenkaan. Ja maksaako vaivaa tämä kysymys vai päätä ja onko vastauksessa häntääkään, kun jälleen hypätään silmille aivan kummallisella ja epäloogisella kysymyksellä.

Mihin säilötään suuret ikäluokat?

En ole vielä koskaan kuullut näin merkillistä kysymystä. Kaikki muu on ollut tähän saakka kutakuinkin käsitettävää. Mutta tämä. Ikäluokkia ei voi säilöä muualle kuin tilastoihin. Asiahan on hyvin yksinkertainen, eikä siihen vaikuta se, että olen liki kaksin kerroin kannettavan tietokoneeni edessä. Ja mitä tehdään tilastoilla? Ei niin mitään. Silloin tällöin niitä vilautetaan kuin keväällä pohkeita. Mutta vain keväällä. Päättävissä elimissä tosin vilautellaan tilastoja syksyisin, kun tehdään seuraavan vuoden talousarvuutusta. Ja se pitää yleensä yhtä hyvin paikkansa kuin tilastotkin. Ja joutaa sinne, minne nekin joutavat eli hyllyihin. Hyllyihin siis säilötään suuret ikäluokat ja siellä ne painuvat toisiaan vasten kuin vastarakastuneet. Oi onnea suurta.

comments powered by Disqus