musiikki

mehukkaimmat juicet kaksi

Listaan tähän toiset kymmenen Juicea, jotka kuohuvat elävimpinä suussani ja mielessäni. Nämä biisit ovat 1990- ja 2000 -luvuilta. Kahden edellisen vuosikymmenen suosikkini löydät täältä. Kun tekee lauluja neljäkymmentä vuotta, ei ole ihme, että vauhti alkaa hiipua loppua kohti. Silti vielä aivan viimeisiltä vuosilta löytyy upeita teoksia.

Apuna tätä kirjoittaessani olen käyttänyt Antti Heikkisen Juice -elämänkertaa Risainen elämä ja Ylen suvereenia äänitearkistoa, jonka linkki on tässä.

Sinä (yönä lähtivät jäät). Samannimisen albumin nimikkokappale vuodelta 1990. ”Minä viimein kuuntelin vettä” muotoutuu sisälläni ajatukseksi minä viimein kuuntelin itseäni. Tilanne on uusiutunut jokaisen sairauden ja eron kohdalla. Siis usein. Juice on hedelmällistä itsetutkistelumusiikkia ja –runoutta. Kuuntelemaan oppiminen vaatii toistoja.

Vie minut paratiisiin. Samalta albumilta kuin edellinen. Hypnoottinen basso ja sanojen kulku. ”Posket täynnä me janotaan/piirtää vanhoja kuvioita”, ”toinen toiselle tehdään raamit/niissä armoa anotaan” ja ”vie minut paratiisiin/vaunuin tuulten kaatamin.” Piano kuulostaa purolta, joka kulkee selkärankaa alas.

Kädet. Elämänkerran mukaan laulun sanat syntyivät Pasilan poliisivankilassa, kun Juice oli ilmiannettu huumausaineiden ostamisesta. Kuullessani laulun en tiennyt tätä. Ajattelen omiin kokemuksiini nojaten, että olennaista ei ole, ymmärtääkö joku minua, kun kuulee tai näkee teokseni. Olennaista on, että ymmärrän itseäni. Niinpä tämä laulu kertoo minulle koskettamisen sisällöstä. ”Kun sinua kosketan, sinä käsität”, ”sinä ojennat käden, se tuntuu niin/ kuin taivaasta käsin rakastettaisiin” ja ”käsiis anna hengen” Viimeinen kertoo eniten siitä mitä koen ja tarkoitan. Älppäri on Taivaan kappaleita, julkaisuvuosi 1991.

Pienestä pitäen. Samalla levyllä kuin edellinen on laulu, jossa kuuluu oman pienuuden näkeminen ja tunnustaminen. Pienestä pitäen rakastaminen on monikerroksinen ajatus. Itselleni se tuli tärkeäksi oman sydänkohtauksen jälkeen, kun lähdin kulkemaan elämääni taaksepäin nähdäkseni miksi olin siinä. Rinnallani kulki rohkea ihminen, joka rakasti sitä kipeää lapsuuttanikin, jonka löysin. Pientä poikaa ja miestä, joka on lahjakkuutensa ja osaamisensakin keskellä alati keskenkasvuinen. Ja on miehessä muutakin rakastettavaa pientä…

Terveisiä Norjasta. Vuonna 1993 Juice teki lastenlevyn Haitaribussi. Riemastuttavan kokoelman lauluja, joita aikuinen sydän tarvitsee. Siinä sanaleikit, lapsen näkökulman ihana yksinkertaisuus ja sävelet kokoontuvat yhteen. Norjasta kertovaan laulun säveleen on saatu loistavasti vuoret ja laaksot, jouset ja haitari sahaavat rinteitä alas ja ylös. Olin yhden kesän Pohjois-Norjassa töissä ja aistin hyvin, miten ”on tuo valtamerikin kaltevalla pohjalla.”

Valvojain kerho. Lastenlevyllä seikkailevat luonnollisesti metsäneläimet. Ne pohtivat ihmisen tekojen mielettömyyttä tässä laulussa. Soitinten maittava vuoropuhelu toistuu kolmen laulajan: kertojan, karhun ja siilin vuoropuhelussa. Aivan loistava on, miten ilmansaasteista kertovan laulun avaa siilin vaikerrus karhulle: ”otsoni, otsoni, unta en saa.” Kukapa sitä nukkuisi, kun tietää otsonikerroksen ohenevan!

Pikkuneiti ja vaari. Eleetön basson, haitarin ja rumpujen tahdittama kertomus lapsen ja isoisän yhteydestä samalla lastenlevyllä. Isä ja äiti ovat ansaitsemassa ja osallistumassa. Tyttö ja vaari ”eivät kanna huolta huomisesta/kantavatpa sentään toisiaan.” Asuin tuohon aikaan kerrostalossa ja ainoa isä, jonka näin koskaan kiikuttavan lastaan pihakiikussa oli romanimies. Minä arvostan häntä, koska tiedän mitä on yksinäinen lapsuus. Laulun opetus tulee lopussa. ”Vaari pikkuneidin mieltää ihmiseksi/se on jotain mitä vanhemmat ei keksi.”

Mela Sulkavalla. On letkeä ja enimmäkseen harmiton lisä Juicen Suomi-biisien joukkoon. Jotenkin tulee mieleen Edestakaisin (Laihia ja Heinäpää) albumilta Tauko 3, vuodelta 1980. Nyt ei olla asfaltilla, vaan veden päällä. Vesi kantaa ja puhdistaa, samoin kuin toinen ihminen. Tämä laulu julkaistiin albumilla L, vuonna 2000, kun Juice täytti 50. Muistan kuultuani sen, että tuleeko enää yhtään kunnollisen syvällistä laulua. Epäilyni oli väärä.

Tule vastaan. Vuonna 2002 ilmestyi Juicen viimeinen sooloälppäri Vaiti, aivan hiljaa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin löysin sieltä kaksi helmeä. Aikaisemmin en ollut valmis ottamaan vastaan niiden sanomaa, kauneutta. Kovin vitkaan olen ymmärtänyt muutakin elämästä. Tämä laulu on selkäpiitä karmivan ihana. Rumpali Ippe Kätkä kertoo muistelmissa, että laulun nauhoituksen aikana Juicelta pääsi itku. Sen kuulee. Olen itkenyt ja mörissyt kuin karhu tätä laulua laulaessani. Yksinäisyys on tappavaa mutta se opettaa paljon. Miten sen haluaa.

Vaiti, aivan hiljaa. Saman älppärin nimikkokappale kertoo lähdöstä ja paluusta. Aivan kuin ihmissuhteet olisivat kiertokulkua. Ihmiset vaihtuvat mutta tapahtumat toistuvat. Se ei ole aivan niin. Elämä ei ehkä ole ympyrä vaan spiraali. Niin opetin pastoraalitutkinnon opetusnäytteen aikana Juvan lukiossa hindulaisuudesta ja jälleensyntymisestä muutamaa kuukautta ennen sydänkohtausta. ”Sinun kanssas on niin helppo olla sinut”…ja lisään aina laulaessani siihen muttei minut. Joka tapauksessa ”pikkuhetken kaikki tuntuu ikävältä/mutta huomista on lupa odottaa.” Tässä on nautittava rytmi, basso sekä piano. Laulu on yksi Juicen kauneimmista lauluista. Suosittelen!

comments powered by Disqus