lifesyle

minäkuvaamisen historia ja merkitys

Kävin kaksikymmentä vuotta sitten lyhyen kirjeenvaihdon edesmenneen opettajani, sosiaalietiikan apulaisprofessori Martti Lindquistin kansa. Olin valmistelemassa ensimmäistä taidenäyttelyäni elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Takanani oli sydänkohtaus ja papin työstä luopuminen. Edessäni en nähnyt mitään, koin vain pakottavaa tarvetta tehdä näkyväksi sen mitä olin koko elämän ajan piilottanut sisälleni.

Olimme yhtä mieltä siitä, että elämän tärkein kysymys ei ole Kuka minä olen? Se takana on jotain tärkeämpää. Siitä tuli debyyttinäyttelyni teema. Olennaista on, kuka tuon kysymyksen kysyy. Kysynkö minä itseltäni vai onko minua vastapäätä joku, joka katsoo silmiini ja kysyy? Kuka niin kysyy? Edelleen ajattelen, että siihen tiivistyy elämä.

Omakuvan historia on seitsemänsadan vuoden ikäinen. Taidehistoriassa sen katsotaan alkaneen renessanssista 1400-luvun Firenzessä, Italiassa. Renessanssi tarkoittaa kirjaimellisesti uudelleensyntymistä ja se liittyy antiikin ajatusten ja kauneuskäsityksen uudelleenlöytämiseen sekä ihailuun. Maalaus- ka kuvanveistotaiteessa se merkitsi ihmiskehon todenmukaisempaa kuvaamista. Ajan suuria mestareita olivat Leonardo da Vinci, Michelangelo, Rafael ja Tizian.

Kun valokuvaus teknisesti mahdollistui, se vei minäkuvaamisen uudelle tasolle. Ensimmäinen tunnettu selfie on amerikkalaisen Robert Corneliuksen omakuva vuodelta 1839. Vastaavasti ensimmäinen tunnettu peilin kautta otettu teiniselfie on tsaari Nikolai toisen tyttären suuriruhtinatar Anastasian ottama vuodelta 1914. Hän lähetti sen kirjeessä ystävälleen ja kertoi ”se oli hyvin vaikeaa, koska käteni vapisivat.”

Sana selfie on alkuaan australialaisen tieteenpopularisoijan Karl Kruszelnickin paikallisessa internet foorumissa julkaisema heitto kaverinsa 21-vuotiskekkereistä ”suokaa anteeksi tarkennus, se on selfie.” Sony-Ericsson Z1010 oli ensimmäinen matkapuhelin, jossa oli etukamera kuvia ja videopuheluita varten. Se julkistettiin loppuvuodesta 2003.

Selfien olemukseen kuuluu sen jakaminen sosiaalisessa mediassa. Ennen Facebookin valtakautta puhuttiin MySpace-kuvasta, joka määriteltiin ”amatöörimäiseksi, salamansokaisemaksi omakuvaksi, joka usein otetaan kylppärin peilin edessä.” Instagramissa hashtagia selfie käytti ensimmäisen kerran elämä-ja talousvalmentaja Jennifer Lee tammikuussa 2011. Nyt sillä hashtagilla löytyy 316 miljoonaa otosta.

Miksi selfie on tärkeä?

Kyseessä ei ole muoti-ilmiö, vaan teknisten välineiden kehityksen mahdollistama sisäisen tarpeen tuleminen näkyviin. Kysymys on minäkuvasta ja sen jatkuvasta rajankäynnistä sinäkuvan kanssa. Yhteisö kasvattaa meitä pitämään tärkeämpänä sitä kuvaa, joka se meissä näkee. Yhteisö haluaa rajata meidät, ohjata käyttäytymään ja kehittymään tiettyyn suuntaan. Yhteisö haluaa pitää meidät kiltteinä ja helposti hallittavina.

Ajattelen, että minäkuvan näkeminen kehittää katsomaan. Sekä pinnalta, että sisältä. Kun katson selfieitäni, näen vuosikymmenien uurtamat kasvot ja kehon. Näen kehitystarpeita mutta olen myös tyytyväinen siihen, miten elämänarasta pojasta on kasvanut nykyinen minä. Kehitystarpeisiin suhtaudun myönteisesti. Tartun niihin lempeästi ja elämää kunnioittaen. Rakastan sitä mitä peilistä näen. Olen elossa. Ah!

Otsikkokuvassa uudet silmälasini, joita sovittaessa hihkuin ilosta. Nenälle ne istahtavat tiistaina. Muut kuvat ovat tämän vuoden satoa.

comments powered by Disqus