musiikki

parantavat laulut

Noin kuukausi sitten kuoli runoilija, kirjailija ja laulaja Leonard Cohen. Uutinen tavoitti keittiöni sosiaalisen median kautta, minulla ei ole televisiota, eikä radiota. Oli perjantai, iltavuoro ja kolmen bändin ohjaaminen odottivat. Otin kitaran ja lauloin kaikki hänen kolme lauluaan, jotka olen suomentanut. Muistelin, miten paljon elämää häneltä sain.

Tutustuin Coheniin 1990-luvun alussa. Pidin välittömästi hänen tavastaan kertoa tunteistaan yksityiskohtaisesti ja paljastavan verhotusti. Hänen melodiansa olivat helppoja itseoppineelle kitaransoittajalle ja rauhoittavia levottomalle mielelle. Pidin jotenkin enteenä, että hänen sukunimensä hepreankielisenä tarkoittaa pappia. Olin tuohon aikaan oman kaftaanini sisällä kipeä työstä ja rakkaudesta. Sydänkohtauksen ja eron jälkeen käänsin neljännen säkeistön rivit Dance me to the end of love –kappaleeseen näin:

voitko kuulla lasta

joka pyytää syntymää

miestä joka pudonneena

vierees kiipeää

hikeni ja kyyneleeni

kaikki kätees jää

tanssiin rakkauden

tanssiin rakkauden

Ajatus syntymättömistä lapsista on Cohenin sanoissa mutta sisältö on minulta. Olin tuohon aikaan löytämässä omaa sisäistä lastani ja kuorimassa kuonaa hänen yltään. Minussa olivat poika ja mies kiipeämässä ylös. Kili ja pukki. Puhdas ja ryvettynyt. Kastamaton ja pappi.

Juuri ennen Coheniin tutustumistani oli Kesälahden kinkerikierroksella tutustuttanut seurakuntalaisia uuteen kirkkoraamattuun. Kerroin heille, että uskottavassa kääntämisessä on kysymys ajatuksen seuraamisesta. Kirjaimellinen käännös on ulkokohtainen ja vie ajatuksia harhaan. Tämän ymmärsin pääaineopintojeni yhteydessä teologisessa tiedekunnassa, kun edessäni lepäsi vanhatestamentillisia psalmeja ja laulujen lauluja muinaisheprealaisessa kieliasussaan. Monet pelkäsivät, että totuus häviää, kun käännös ei ole uskollinen alkutekstille. Mielestäni suurinta kunnioitusta toista runoilijaa kohtaan on hänen ajatustensa jatkaminen. Maailma hukkuu toistoihin.

Leonard Cohen tutustui runoilija Federico Garcia Lorcaan vuonna 1949 ja ollessaan 15 vuotias. Kun Lorcan kuolemasta oli kulunut 50 vuotta, eri artistit julkaisivat albumin Poet in New York vuonna 1986. Siihen Cohen käänsi vapaasti Lorcan runon Pequeño vals vienés, ja kappale sain nimen Take this waltz. Hän käytti kääntämiseen 150 työtuntia, koska halusi hioa siitä arvokkaan.

Vuonna 2001 pidin taidenäyttelyä Nainen joka voitti jumalan. Vertasin kuvallisesti kokemuksiani naisen ja jumalan rakkaudesta. Päivystystuntien aikana käänsin Cohenin valssin Yövalssiksi ja sen viimeinen säkeistö sai asun:

sinun kanssasi tanssin mä aamuun

lopun puvusta valheiden teen

näet kyyhkysen otsassa naarmun

kun nuolaisen kastetta veen

olin sieluni haudannut Kirjaan

sivut tunteiden sammaltuneet

sinuun astun kuin pyörteiseen virtaan

syyt ristini tyhjiksi teet

taas keinutat elämän alkuun

peset uneni halvaantuneen

rakkaimpain, rakkaimpain

valssin saat, valssin saat

se sinun on seurauksineen

Uskonnon ja rakkauden sekoittuminen on esillä jatkuvasti Cohenin runoissa. Tässä suomennoksessa en ole uskollinen hänen sanoilleen. Ainoastaan itselleni. Suuret runoilijat eivät ansaitse tulla uusilla käännöksillä kivetetyiksi. Heidän ajatustensa pitää saada ilmaa siipien alle. Heitä pitää jatkaa.

Vuonna 2012 Cohenilta ilmestyi hänen kaikkien aikojen suosituin albuminsa ”Old Ideas”. Monet kriitikot pitivät levyn kappaleita vihjauksena artistin omaan kuolemaan. Tuolta levyltä minuun tarttui laulu Come healing. Nimi kertoo olennaisen siitä, mikä merkitys on runoudella ja musiikilla. Nimen kaksitahoisuus on sävähdyttävä. Se voidaan kääntää tule parantumaan tai tule parantamaan. Uudenvuodenpäivänä 2013, jälleen uudessa elämäntilanteessa istuin kahdeksan tuntia kirjoituspöydän ääressä silmissäni Kesälahden Ammulan talvimaisema. Suomensin sydämeni paperille ja viimeinen säe kokoaa kokemani ja toivon, joka jää jäljelle:

sun kuivuneisiin oksiin

taas silmut puhkeaa

ja ikävöiviin suoniin

uusi veri herahtaa

oi kiirii avaruuksiin

katharsis lauletaan

jäät sylissäni henkiin

ja synnyt uudestaan

Tätä runoa on pidetty Cohenin rukouksena. Tältä se näyttää, jos näkee otsikon yksisuuntaisesti. Kääntäminen avaa sen kaksisuuntaisuuden. Minä olen parannettava ja parantaja. Tässä maailmassa tarvitaan molempia. Ihmissuhteet ovat alati molempia. Kiitos oppimateriaalista Leonard, kiitos elämästäsi.

comments powered by Disqus