kotiseutuhistoria

sielukas pysähdyspaikka

Keski-ajalla karjalaiset kauppamiehet sousivat pitkillä veneillään Karjalan Pyhäjärveä. Matkallaan Savoon he kulkivat Kesälahdella kapean maakannaksen yli Puruvedelle. Tuon matkareitin varrella sijaitsee nyt Kesälahti-Seuran ylläpitämä museoalue. Paikka, jossa aika tikuttaa rauhallisesti Myllytuvan seinäkellon tahtiin. Siellä kuulee helpommin sekä toisen ajatukset, että omansa.

Museoalueen perustaminen liittyy suurelta osin sodanjälkeiseen intoon kerätä paikallista aineellista ja henkistä perintöä talteen. Kirkkoherra Antti Haikarinen ja runoilija, professori Unto Kupiainen saivat omille toimilleen tukea, kun Kesälahti-Seura perustettiin tammikuussa 1955. Sen ensimmäinen merkittävä työ oli ostaa Pyhäjärven Sorsansaaressa purkutuomion saanut Haverisen suvun 230 vuotta vanha savutupa. Sen löysi kalastusmatkallaan Unto Kupiainen, joka uteliaana miehenä meni katsomaan sitä. Seuraavana talvena purettu rakennus kuljetettiin hirsinä hevospeleillä mantereelle ja pystytettiin seurakunnan vuokraamalle maalle. Vuonna 1957 savutupa vihittiin käyttöön kotiseutumuseona kesäjuhlien yhteydessä.

Museon keskus ja vanhin rakennus on mystisellä tavalla luonnollinen. Sen sisällä voi aistia siinä asuneiden ihmisten sykkeen. Se ei ole iältään vanhin Suomessa säilynyt savutupa, vaikka onkin 292 vuotias. Mutta se on suurin! Siinä on parhaimmillaan asunut lähes kolmekymmentä henkeä. 1725 Haverisen suvun kantaisä rakensi sen saareen ehkä siksi, että perhe saisi olla rauhassa ja niin tapahtui. Pikkuvihan aikana talvella 1741-42 lähes koko kirkonkylä poltettiin mutta tupa säilyi, koska oli sivussa kulkureitiltä.

Savutuvan jyhkeät hirret on tutkittu. Puut ovat olleet kaatohetkellä noin kolmensadan vuoden ikäisiä. Ne siis alkoivat kasvaa, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat Laatokan rannalta ja asettuivat Kesälahdelle 1400-luvulla. Suuri hirsikehikon päälle rakennettu uuni on muurattu paikalleen pystytyksen jälkeen. Alun perin puolet lattiasta oli maalattiaa, koska talvisin kotieläimet asuivat saman katon alla.

Savutuvassa on esineistöä, joka tuli rakennuksen mukana saaresta mantereelle. Haverisen suvun pieni mutta voimallinen parannuskivi kuumennettiin uunilla ja laitettiin kipeän paikan päälle. Tulitikkuaskin kokoinen matkaikoni on löydetty Hovinmäen pellosta. Se muistuttaa alueen ortodoksisista juurista.

Savutuvan ympärille on ajan saatossa kohonnut kokonainen pihapiiri, jossa on neljätoista rakennusta. Toinen, pienempi Lakovaaran Hirvosten savutupa sekä useita isompia ja pienempiä aittoja. Ne ovat kaikki 1800-luvun lopulla rakennettuja. Niissä säilytetään pääosaa museoesineistä. Hummon morsiusaitassa säilytetään vaatteita ja naisten käsitöitä. Herralan luhtiaitassa on ajokaluja sekä maanviljelyyn ja kalastukseen liittyviä esineitä. Raution kolmiosaisessa aitassa pidetään maataloustyökaluja ja puuntyöstövälineitä.

Museoalue on Kesälahti-Seuran jalokivi, joka ei ole unohtunut kylän laidalle. Seura tekee aktiivisesti työtä. Juuri nyt on menossa museoesineiden luettelointi, joka siirtää luettelon sähköiseen aikaan. Museoon on voinut jatkuvasti tehdä esine- ja rakennuslahjoituksia, joten luettelon ajan tasalle saattaminen on tärkeää. Museoalue on liittynyt Kotiseutuliiton eMuseo –hankkeeseen. Lisätietoa löydät täältä.

Heinäkuun kolmantena sunnuntaina järjestetään perinteinen Kesälahti-Seuran kesäjuhla. Se sattuu ensi sunnuntaiksi eli 16.7. ja alkaa 12.00. Syyskuun kolmantena sunnuntaina on perinteinen sadonkorjuujuhla eli Huttujuhla vanhassa savutuvassa.

Museoalue on auki tänä kesänä 5.8. saakka ti-pe 11-18 ja la 10-15. Opastuksen lisäksi Myllytuvassa on kahvio, todellinen rauhan alkukoti. Museoaluetta kiertää myös luontopolku. Omien juurien tunteminen antaa tunteen kuulumisesta kokonaisuuteen, omille tekemisilleen mielen ja sydämeen rauhan.

comments powered by Disqus