lifestyle

sielukas pysähdyspaikka 2

Tie on pitkä lapsuuden maisemiin. En enää jaksa ajaa työpäivän jälkeen viittäsataa kilometriä. Kysyn puhelimella Pyhäsalmesta B&B –yösijaa. Siellä on täyttä mutta ystävällinen ääni kehottaa kysymään Pyhäsalmen ja Kärsämäen rajalta Nuttuperän vanhalta kansakoululta. Soitan ja elämää kuullut ääni toivottaa tervetulleeksi. Köröttelen haukotellen rekan perässä, elokuun usva pakkautuu tietä reunustavien peltojen painautumiin.

Puolivälissä Vaskikelloa ja Kärsämäkeä käännyn oikealle, kun pihakoivikon takan pilkottaa valokyltti Motelli Nuttulinna. En tiedä mikä minua odottaa. Rakennus vaikuttaa parhaat päivänsä nähneeltä. Ovella, soittokellon vieressä on käsin kirjoitettu ruutupaperinpala, jossa on puhelinnumero, mikäli ovi on lukossa. Kapuan sisään kasseineni ja minua tervehtii nimeltä paikan Landlady. Hän istuu baariin vievän välihuoneen pöydän ääressä ja lähtee heti näyttämään huoneeni.

Alkutuntuma on, että olen tullut hänen kotiinsa. Se vahvistuu, kun näen kahden hengen huoneen. Missään hotelli- tai motellihuoneessa ei ole näin paljon tavaraa. Olen nähnyt vain riisuttuja, kiiltäväkalusteisia majoituspaikkoja. Jään katsomaan hämmentyneenä virttyneitä sängynpeittoja ja verhoja, tauluja ja seinällä roikkuvia, puisia hollannikaita. Pyyhkeet ovat pienellä kirjoituspöydällä. Yöpöydän alahyllyllä on muutama selailtu aikakauslehti.

Landlady kertoo lämpimään ja ystävälliseen sävyyn muutaman asian paikan tavoista. Sitten hän kysyy ”mihin aikaan tahdotte aamiaisen?” Sovimme, että 7.15. ”Kun laitatte ovea lukkoon sisältä, vetäkää kahvasta itseenne päin, sillä ovi on vähän kiero.” Eteisen seinällä paperi kertoo, että yhden hengen yö maksaa 30 euroa ja aamiainen viisi. Hyvän yön toivotusten jälkeen jään vetämään henkeä. Hattuhyllyn naulassa keinahtelee kärpäslätkä.

Missään majoitusliikkeessä en ole kokenut vastaavaa lämpöä. Tämä lämpö ei tule hymystä, sillä Landlady on uuvuksissa. Tämä lämpö tulee kiireettömyydestä, kodinomaisuudesta ja henkilökohtaisuudesta. Koen olevani tervetullut. Vaikka huone on kulunut ja täynnä 1980 –luvun esineitä, se on siisti ja puhdas kuin saippuarasia. Tuuletusikkuna on auki takapihan puutarhaan ja siinä on vihreä hyttysverkko. Nukahdan E-75 tiellä ajavien rekkojen huminaan.

Aamulla ensimmäiseksi autan Landladyä nostamaan sängystä pudonneen miehensä takaisin. Tuttavallinen, mutkaton suhtautuminen saa sydämeni kurtistumaan myötätunnosta. ”Onneksi tulitte, niin apu on lähellä”, hän sanoo. Aamiaiseksi lautaselleni lapataan aitoa neljänviljan puuroa ja koristellaan mansikkahillosilmällä. Itse hän ottaa kupillisen kahvia ja jää juttelemaan. Tuntuu, että minulla ei ole kiirettä mihinkään. Tuntuu, että elämä on hyvää juuri tässä.

Motelli on myynnissä. Vanha kansakoulu on ollut tässä virassa vuodesta 1982. Samalla kuulen elämäntarinan nuoruudesta alkaen. Kun muut yövieraat tulevat baariin, juttu jatkuu sujuvasti. En ole koskaan istunut kahta tuntia aamiaisella. Jatkan matkaa kohti mummolaa. Radiossa kerrotaan Turun tapahtumista. Ajattelen, että elämässä ratkaisee se, miten paljon laskelmoimatonta hyvyyttä annamme toisille. Tuntemattomille ja tutuille.

Tänne tulen uudelleen. Nuttulinna kotisivu löytyy täältä.

comments powered by Disqus