ihmissuhteet

sinkku vai ei?

Märkä päivä. Märkä yö. Märkä valve. Märkä uni. Räntää räimii taivaan täydeltä. Sinkku kastuu, suhteessa oleva kastuu, maa kastuu, muinainen auringon jumala kastuu. Ei ole oikeastaan juuri eroa. Ihmisissä. Vaikka sitä halutaan korostaa.

Tänä päivänä seisoin kotiovella ja tajusin, että avain on sisäpuolella. Sain laatuaikaa omien ajatusteni kanssa. Kaikella mitä tapahtuu, on monta merkitystä. Sillä minkä valitsee, on eniten.

Sinkku omalla ovella odottamassa. Mielikuva oli avaava muttei ovea. Kuinka mukavaa olisi ollut, että ovi olisi aukaistu sisältäpäin. Aika hahmottaa oma tilaansa? Mikä tässä on pahinta ja mikä parasta? Jaan sinkkuuden omassa mielessäni kahtia. Toisaalta yksinäisyyteen ja toisaalta vapauteen.

Olen vapaa toteuttamaan itseäni. Käyttämään aikaani, rakentamaan kotiani, tuhlaamaan tai säästämään rahojani, kokemaan seksuaalisuuttani, vaihtamaan ajatuksiani ja tunteitani. Toisaalta olen yksinäinen varsinkin sairastaessani, kotonani, perhejuhlien aikaan, yöllä, kun ajatukset ja tunteet heittävät volttia, ruokaillessa, yksin juominen on surkeaa, autoseksuaalisuus on kuin joisi kylmää kahvia. Kaikki se, mikä tuntuu hyvältä vapaudessa, muuttuu kääntöpuolekseen kotona.

Koti ei ole synkkä paikka. Ei ollenkaan. Mutta sinne tiivistyy sinkkuuteni yksinäinen puoli. Olen pyrkinyt rakentamaan siitä paikan, joka innostaisi koko ajan luomaan. Oman kokemukseni mukaan luovuus karkottaa yksinäisyyden. Diy-menninkäinen kurkistelee vasemman olan takana.

Kuinka hyvä määritelmä elämäntilanne on ihmisestä? Mikä määrittää parhaiten ihmisyyteni olemuksen? Rakkaussuhde, terveys, talous, työ, ikä, sukupuoli, kansalaisuus, rotu? Nämä kaikki kaventavat näkymää. Kaventavat siihen, mitä kukin haluaa nähdä. Tai tähdentää. Yksinäisyyden tai vapauden korostus on pieni osa minua. Se ei selitä kaikkea. Kun nojasin kotioveni ulkopintaan, ymmärsin, että kaikessa on myönteistä ja kielteistä. Jos niin haluaa. Se minkä valitsee, merkitsee eniten. Ei yleisesti, vaan minulle. Niin on hyvä.

Sinkkuus on mielen kaleidoskooppi, optinen leikkikalu, jota kääntäessä löytyy aina uusi symmetria, sopusuhtainen osien tasapaino.

Tyhjyys ja täyteys ovat kaikessa läsnä. Alku ja loppu. Jana tai ympyrä tai spiraali. Likiarvoja ja yrityksiä selittää tilaa. Maailmantilaa, toisten tilaa. Oman tilan kautta. Totuutta, jota ei yleisenä ole olemassakaan. Totuus on yksityistä. Totuuden rajapinta on oma iho. Hauras kuin perhosen siipi. Rosoinen ja arpinen kuin Himalaja. Lempeä kuin kesäyön usva aamuisella joella.

Kun kaksi merta kohtaa hyvän toivon niemellä merivirrat sekoittuvat. Aallot nousevat ja tuuli puhaltaa. Niin saa tapahtua. Elämä on sen arvoista.

comments powered by Disqus