lifesyle

sokeriton syyskuu, suolaa lisää

Syyskuu on syntymäkuukauteni. Tapasin tykätä siitä eniten. Sekä kuukautena, että vuodenaikana. Yksitoistavuotta sitten syöpä muutti minussa paljon. Teki kuumanarasta kylmänaran, auringosta rakkaan ja helteestä hellijän. Syntymäpäiväni vuoksi ajattelin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle niin että tuntuu. Aloitin sokerittoman syyskuun.

Mitä se on merkinnyt? Suklaa my love, en unohda sinua koskaan, mutta tiedäthän, että tarvitsen tilaa itselleni. Punaviini, mon cherie, pimeät illat eivät maailmasta lopu, sytytän sinulle suitsukkeen. Makeat leivonnaiset, makeat maitotuotteet, salamakeat einekset ja keitä teitä onkaan, ehken sano hyvästi, saati pahasti, mutta näkemiin pitkäksi aikaa.

Kymmenen päivää on mennyt. Miltä tuntuu? No tuota. Paremmaltakin voisi. Viime viikon olen ollut inkiväärikuurilla ja torjunut flunssaa. Ehkä sen mentyä kykenen paremmin tunnustelemaan oloani. Kolmessa päivässä loppui nenän vuotaminen. Limaa tulee enää harvoin yskähtelemällä. En ole tuntenut vielä oloani energisemmäksi sokerittomuuden vuoksi. Ehdin aloittaa elokuun puolivälissä pakuriteen keittelyn ja se kyllä piristi kuin ampiaisenpisto. Laihduttaminen ei ole sokerittomuuden motiivi. Kokeilen, koska haluan, että linjasta tulee pysyvä.

Viis vuotta sitten kokeilin ruokavalion vaikutusta kolesteroliarvoihin. Sen perusteella tiedän, että pysytyn pitäytymään suunnitelmissani. Terveys, vaikkakin se on pelkkä mielikuva, on hyvä motiivi. Ajattelen mieluummin niin, että tekemisilläni voin vaikuttaa siihen, että voin paremmin. Se sana, kuvaa pyrkimystäni. Minä pystyn tekemään itselleni niin hyvää, että parannun. En kokonaan mutta tarpeeksi.

Elämässä on kysymys hyvän näkökulman löytämisestä. Minulle se on, että vertaan itseäni vain itseeni. Vertaan nykyistä kehoani ja mieltäni entisiin. Näen eron tai en, osaan tehdä johtopäätöksiä.

Mitä on tullut makeiden tilalle? Marjoja ja hedelmiä, monipuolisia tuoresalaatteja ja kunnon ruokaa. Sen eron olen huomannut, että tunnen nälän selvemmin. Työni mahdollistaa tasaiset ruokkimisvälit. Nyt mukana on hedelmiä ja porkkanoita. Silmieni edessä on heiluteltu suklaakeksejä huumorimielessä. Pahalta ei ole tuntunut missään vaiheessa. Vielä.

Samaan syssyyn olen aloittanut kaksi kokeilua. Kemikaalikuorman vähentämisen kehostani ja muovituotteiden vähentämisen kodistani. Ensin mainitussa on menossa saippuan ja deodorantin kanssa kikkailu. Fluoria ja alumiinia vähemmän, kiitos. Ostin Himalajan suolasaippuaa. Kokemus on tähän saakka ollut tosi hieno. Ihon pehmeys on käsinkosketeltavaa. Heh. Siis kädetkin tuntuvat pehmeiltä.

Suolasaippuan kokeilu deodoranttina oli pettymys. Viikko riitti, ei toimi minulla. Nyt on menossa limekuuri. Deodoranttipurkkini on jääkaapissa, viipaleet valmiina. Aloitin tänään. Hienhajun ongelma johtuu vaatteista. Huomasin sen kesätöissä sahalla nuorena, kun työskentelin paidatta. Suolahammastahnaa olen käyttänyt vuoden ja olen oikein tyytyväinen. Sekä ikenet, että hammaskiille voivat paremmin. Siltä tuntuu nyt.

Muovituotteiden vähentämisestä kerron myöhemmin. Kokeileminen kertoo, että olen utelias. Uteliaisuus on yksi tärkeimmistä elämää kannattelevista ominaisuuksista. Se laittaa ottamaan itse selvää, tutustumaan. Näkemään mahdollisuudet uhkien sijaan.

comments powered by Disqus