yhteisötaide

sydänsylityksien sunnuntai

Punkaharjun Shellin baarissa sunnuntaina 7.45. Eteläsavolainen puheenhurske ja nauru on niin kuuluvaa, että kaiuttimin vahvistettu Edu Kettusen Lentäjän poika yltää sen yli vain kertosäkeen alussa. Kymmenestä miehestä viisi lukee sanomalehteä toisella silmällä. He ovat pukeutuneet nykysuomalaiseen tapaan dimexin kirkasvärisiin työtakkeihin tai mustiin kevyttoppatakkeihin ja minä vaikutan suurine koruineni, punaisine silmälaseineni ja kalanruotokuvioisine pitkine kevättakkeineni lähinnä dandyltä.

Näissä miehissä näen osan Suomen kasvoista. Partakarvat ovat harmaantuneet, otsanahkoissa elämän uurteet, käsissä koneöljyn rasvaa ja kovettumia. Mutta. He puhuvat äänekkäästi ja nauravat. Tunnelma on vapautunut, sunnuntaina on aikaa istua aamukahvilla tuttujen kanssa. Tunnen, että Shellin baari on iso syli, jossa sykkii lämmin sydän.

Ensi perjantaina, äitienpäivän kynnyksellä, Punkaharjulla maalataan Sydänsyli –yhteisötaideteosta SOS-Lapsikylässä. Sydänsylin äiti, helsinkiläinen taiteilija Paula Rusokallio ohjaa kaksi Taidesukellus –pajaa lapsille ja aikuisille. Kävin toissa viikolla tapaamassa häntä sykähdyttävässä ateljeessaan ja vaikutuin sydänjuuriani myöten. Me kaksi, itsemme ja sielumme näkyviksi maalaavaa, tahdomme antaa mahdollisuuden omakuviin muillekin.

Taidesukellus on Paulan kehittämä ja rekisteröimä lempeä lähestymistapa luovuuteen. Siinä käytetään kuvataiteen perustekniikoita ja uusia, innovatiivisia menetelmiä. Ajatuksena on tehdä oma muotokuva tarkoitusta varten jalostetulle maalauspohjalle, jossa itse elämys, tekniikka ja juoni ovat rakennettuina sisään. Se rikkoo herkällä tavalla uskomusta, että taiteen tekeminen on tavalliselle ihmiselle vaikeaa. Aloittamisen kynnys ylittyy kevyesti ja luominen on hauskaa ja rikastuttavaa. Maalaamisen aikana sukelletaan ihmisen omiin kykyihin, lahjoihin ja tunteisiin, ja lopputulos on vaikuttava taideteos. Paula ajatteleekin lämpimästi, että ”ihminen on taideteos jo itsessään.”

Sydänsyli –yhteisötaideteosta varten jokainen työpajaan osallistuva maalaa omakuvan, joka liitetään muiden kuviin ja sen lisäksi toisen, joka jää itselle muistoksi. Hanke on hyvässä vauhdissa ja noin kolmas osa kuvista on valmiina. Taidepajoja on perustettu Etelä-Suomen alueella palvelutaloihin, kouluihin, klubitaloihin, yrityksiin ja yksityishenkilöiden voimin. Tekijöiden ikä on vaihdellut 5-94 vuoden välillä ja toiveissa on sotaveteraanien kanssa saada yli sata vuotiaskin maalari mukaan. Paulan ajatus on tuoda esiin Suomen todelliset kasvot. Ja mikä parasta niin, että jokainen kuvaa ne itse. Hän haluaa mukaan mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia ja erityisiä ihmisryhmiä.

Yhteisötaideteos koostuu tuhannesta yksittäisestä muotokuvasta, jotka nivoutuvat yhteen kuin yhdeksi isoksi kasvoksi. Sydänsyli kulminoituu vuoden 2017 lopussa näyttelyyn, jossa teokset kootaan valtavaksi sadan neliön installaatioksi. Lisäksi toteutetaan yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa verkkotaideteos, uudenlainen sovellus, johon taidesukeltajien luomat työt tallentuvat.

Koko mittava projekti toteutetaan osana Suomi 100 itsenäisyyden juhlavuotta. Teosta on esitetty lahjaksi Suomen valtiolle ja sen lopullinen käyttötarkoitus on vielä auki. Se tulee olemaan innostava ja tunteita nostattava muisto voimauttavasta, yhteisestä kokemuksesta tämän ajan taideteoksena ja kuvauksena 100 vuotiaalle Suomelle. Tarinallinen lisäarvo koko projektille on, mikäli tuhannen omakuvan raja saavutetaan, että Guinness World Records hakemus on hyväksytty.

Punkaharjun lapsikylä näyttää mallia itäsuomalaisille. Joensuu, herätys! Tietoja työpajoista saa Paula Rusokalliolta, jonka yhteystiedot löytyvät hänen taiteen taikatemppujen tehtaansa, Creatimagian verkkosivuilta. Minulta saa kokemuksellista tietoa 12.5. pajojen jälkeen.

Siteeraan päätteeksi Paulaa: ”Sinussa on salaisuus. Sinussa on kyky. Sinussa on erityinen juoni. Katso se.”

comments powered by Disqus