lifestyle

takapihalle ruutusateenkaari

Oma takapiha kaupungin vuokrarivarissa. Talolla ikää 25 vuotta. Miten siinä tuntisi paikan kodikseen? Olen edennyt kotoutumisessa varkkaisin askelin. Aloitin moikkaamalla kaikkia vastaantulijoita ja sanomalla postilaatikko- tai roskisreissulla muutaman kauniimmanpuoleisen sanan. Ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Nyt minua pysäytellään aamulenkillä ja kysellään miksi kävelen takaperin ja Shellin baarin kantaporukan äijät nyökkäävät tunteakseen. Se lämmittää mieltä.

Kodin sisällä sisutus etenee vielä hitaammin. Viimeksi hankin vanhan kaapin, jossa on kravattiorsi valmiina. Sen tultua olohuoneeseen, sain päähäni, että kaikki isot kalusteet muuttuvat. Makuuhuoneen ovenpielistä kerroin aiemmin ja juttu löytyy täältä. Keinahteleva kaksoisvuode tulee sinne ja pohjan tekoa valottava juttu löytyy täältä. Sänkyä kannatteleva hirsimoduuli on vaiheessa.

Viime syksynä otin ylös takapihan kukkapenkit ja siinä samassa maahan painuneet pihalaatat. Siihen minut innosti vihmerä apulainen Savonlinnan Taidelukiosta. Pihalaatat odottivat pinossa tätä kesää ja uudistustoimia. Nyt ne ovat valmiit ja asennettu paikoilleen. Tadam. Mulla on ruutusateenkaari takapihalla. Näin homma eteni. Pihalaatat nostin rautakangen avulla. Laattoja oli 36 ja koko 50 kertaa 50 senttiä. Koko alue oli siis kolmen neliömetrin suuruinen. Neljännesvuosisadassa maa ja sää tekevät tehtävänsä. Maa nielaisee ja kasvaa laattojen raoista. Sammaleet tarttuvat betoniin ja kiviin. Happamat sateet tummentavat laatat. Ero on ihan selvä. Räystään alla on kuivempaa, ei tummentumia, ei sammalia.

Tänä keväänä aloitin ruohotupsujen poistolla, lehtien haravoinnilla ja pohjan tasaamisella. Hain kesälahtelaista karkeaa hiekkaa 170 pistolapiollista. Hiekan sain hakupalkalla. Kärräsin sen lapsikylän lainakottikärryillä takapihalle. Minua avusti naapurin pikkutyttö, joka jo aiemmin on työntänyt kanssani pesukonetta paikoilleen. ”Mie olen siun pikku apuri”, hän tokaisi ja iski leikkilapionsa sorakuormaan.

Soran levittäminen kottikärryillä on kätevää. Lopputasauksen tein pitkällä lankulla. Pihalaatat puhdistin teräsharjalla. Joku ehdotti painepesua mutta haluan, että työ tuntuu kehossa. Henkisen työtekijän oire on se. Vain marjat pesen ennen pakastamista. Hehe. Harjaaminen oli hikistä ja pölyistä ja sammaleet ovat tosi tiukassa, mutta sateen alla olleista laatoista tuli hienoja. Kivet tulivat pintaan.

Lopulta pääsin lempityöhöni: spraypulloilla suhuuttamaan. Varastosta löytyi hyviä värejä, ostin kahdeksan pulloa lisää, ja neljä tyhjeni. Maalin menekiksi lasken silti sen kahdeksan pulloa, koska osa vajeni lähes tyhjiksi. Tölkillinen spraymaalia maksaa vähän yli viisi euroa, erikoisvärit kympin ja minähän olen kiiltävän perään. Hopeaa, kultaa ja pronssia, lopuilla niistä maalaan kenkiäni. Arvioin maalien hinnaksi noin 60 euroa.

Maalit levittyvät eri tavalla. Kimalleväriä pitää laittaa kerros enemmän kuin tavallista. Kulta, hopea ja pronssi menevät yhdellä kerroksella. Lopputulos ylitti toiveeni. ”Ah mikään ei ole tämän nätimpää takapihalla”, diy-menninkäinen hyrisi olkapäälläni. ”Paitsi kukat, jotka vaikuttavat minuun kuin tulenliekin katsominen”, vastasin hänelle. Ja me hymyilimme unissammekin seuraavana yönä.

comments powered by Disqus