hyvinvointi

vaikenemisen motiivi

Kun katson ympärilleni tässä satavuotiaassa maassa, näen ihmisiä, jotka eivät puhu. He vaikenevat, kun heille tekee kipeää. He pitävät suunsa kiinni, kun näkevät toisen kärsivän vääryyttä. He halaavat sanomatta sanaakaan ja rakastelevat sanomatta kumppaninsa nimeä. He kertovat suureen ääneen, jos loukkaantuvat, ja he loukkaantuvat herkästi. He eivät ilmaise yhdelläkään konsonantilla tai vokaalilla, kun kokevat olevansa turvassa tai saavansa osansa kansakunnan rikkaudesta. He ovat suomalaisia.

”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.”

Sananparren suomalaisuus on saanut tuntemaan myötähäpeää, koska olen itse vaiennut sujuvasti, kauan. Opin viimeisen pitkän liiton aikana yhden vaikenemiseen liittyvän asian itsestäni. Kun haluan säästää toisen kipeältä totuudelta, se johtuu siitä, että en itse ole valmis puhumaan totta. Miksi? Koska kipu, jonka heijastan toiseen ihmiseen, on minussa. Näin yksinkertainen on ihmissuhde. Se on oikeastaan minun suhde minuun, kun toinen ihminen on läsnä.

Miksi minä väistän omaa kipuani? Koska elämän kaava on yksinkertainen: toista tai väistä. Toista asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Väistä asioita, jotka tuntuvat pahoilta. Väistän yhä uudestaan, koska ympyrän kulkeminen on turvallisempaa. Silloin tietää tarkkaan, että mitä tapahtuu, osaa ennakoida.

Ennakointi on rakkauden vastakohta. Halu toistaa. Halu pysyä sovinnaisessa. Halu välttää virheitä. Ennakointi on käsittelemätöntä hallinnan menettämisen pelkoa. Pelkoa, joka alkaa ensimmäisen solun jakautumisesta. Se on kaikkien yhteinen kokemus. Sille on turha ilkkua, se tekee kipeää. Mutta.

Jos ensimmäinen solu ei jakautuisi, ei syntyisi uutta elämää.

Olen väistänyt omaa kipuani myös siksi, että olen kokenut olevani yksin sen kanssa. Osa kokemuksesta on kaukaa lapsuudesta mutta se ei ole kaikki. On kysymys myös siitä, että en ole kyennyt jakamaan heikkouttani. Pyytämään tukea. Kuka minun kipuani tietää, ellen kerro siitä?

Ellen kerro, jätän muut arvailemaan. Kuka sitä jaksaa?

En minäkään.

Hei, tehdäänkö uudella viikolla koe. Ollaan avoimempia kuin tavallisesti. Puhutaan totta ja hyvää enemmän. Mitä arvelette, mitä siitä seuraa?

comments powered by Disqus