vapaus

valinnainen vapaus

Pistaasipähkinät on pakattu vihreänkiiltävään, muoviseen pussiin. Se ratisee kotoisasti, kun otan sen hyllystä ja laitan ostoskoriini. Suussa tuntuu jo pähkinän suolalle vivahtava maku ja miellyttävän pureskeltava rakenne. Mantelimaitotölkki painaa kilon. Hedelmiin kiinnitän vaa’an antaman hintalapun. Mitä vielä? Basilikaa kasvualustallaan. Ei rahkaa liikaa, saa jäädä, korvaan turkkilaisella jugurtilla. Eikö luomukurkumaa olekaan? Voi harmi! Maistoin tuota ranskalaista terriiniä, en osta toista kertaa, ei ollut niin kuin Quartier Latinin ravintolassa Pariisissa!

Valintamyymälät ovat kaikkialla. Itse saa hypistellä. Ottaa, jättää. Arvostella, antautua ystävän suositukselle, uhriutua mainokselle. Kaikki on käden ojentaman päässä. Onnellisuus, tarpeiden tyydytys, elämisen kuninkuus. Tällä suomalainen hoitaa sieluaan ja mieltään kaksituhattaluvun toisella vuosikymmenellä. Tavara edustaa ihmisen sisintä, kertoo mitä siellä on. Itse ei tarvitse vaivautua puhumaan, kun koti vuorattu juuri sillä mitä halutaan.

Estääkö mikään toteuttamasta itseä, valitsemasta haluamaansa? Kyllä. Kaupassa valinta tapahtuu kahdella perusteella: hinnan ja tarjonnan. Täysien hyllyjen vapaus on näennäistä, kun pankkikortilla on katetta muutaman euron verran. Tarjolla on useimmiten tavaroita, jotka menevät kaupaksi. Kaupan etu on tavaran tasainen kierto. Valikoimat suunnitellaan sen mukaan, mikä menee kaupaksi. Värikkäitä kenkiä haluava mies joutuu asioimaan internetissä. Yksineläjä joutuu ostamaan lihansa perhepakkauksissa. Kolmas este on niin kutsuttu en voi-en saa-ei se sovi –asenne. Valinta on aina sekoitus olemassa olevia mahdollisuuksia ja sisäisiä vaikuttimia.

Näitä pohtiessa voi etsiä syitä valinnan esteisiin itsestään tai itsensä ulkopuolelta. Mistä johtuu rahan vähyys? Mikä vaikuttaa tarjonnan rajoittuneisuus? Kuka on istuttanut minuun asenteeni ja arvoni?

Ajattelijat ovat määritelleet vapauden negatiivisen ja positiivisen vapauden avulla. Klassinen liberalismi korostaa sitä, että ihminen on vapaa, jos toiset ihmiset tai instituutiot, kuten viranomaiset tai poliittiset päättäjät, eivät rajoita hänen toimintaansa tai puutu hänen koskemattomuuteensa. Positiivinen vapaus voi tarkoittaa kykyä saavuttaa tahtonsa mukaisia päämääriä tai harjoittaa ihmis- ja kansalaisoikeuksiaan. Se ilmenee esimerkiksi siinä, että saa osan koulutuksesta, terveydenhoidosta, työstä, asunnosta, kulttuurista, varallisuudesta riippumatta. Tätä ovat korostaneet esimerkiksi sosiaaliliberalismi ja sosialismi.

Lukiessani eilen Shellin baarissa paikallista maakuntalehteä, sen pääuutinen sekä otsikon koon, että palstamillimetrien mukaan oli sote-uudistuksen valinnanvapaus. Se on joillekin poliitikoille koko uudistuksen ydin. Kun katsoo asiaa vapauskäsityksen historiaa vasten, näkee, että kyseessä on negatiivisen vapauden arvovalinta. Asia kiinnostaa minua työnikin puolesta. Istuin syksyllä useaan kertaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen työpajoissa mallintamassa tulevaisuuden lastensuojelupalveluita yhdessä kokemusasiantuntijanuorten kanssa. Suuri innostus täytti eri puolilta maata tulleet ihmiset ja tahto kehittää oli aito. Tuloksia kerättiin maan hallituksen työskentelyä tukemaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saattaminen valinnanvapauden alle on iso muutos. Kysymys on periaatteessa säästämisestä ja siitä, että yhteiskunnan palvelut maksavat saman verran kuin yksityisten palvelut. On mahdollisuus saada seteleitä, joilla voi ostaa palvelun haluamastaan paikasta. Lapsi- ja perhepalveluiden kohdalla voi esittää hyvän kysymyksen, jonka löysin THL:n kolumnista. Tuovi Hakulisen ja Ulla Korpilahden kirjoitus on täällä https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/valinnanvapaus-pilkkoisi-neuvoloiden-perheille-antaman-vakaan-tuen

Sote –palveluihin pätee samat esteet kuin valinta myymälään. Raha, tarjonta ja omat sisäiset asenteet, pelot ja toiveet. Valinta voi toteutua vain siellä, missä on tarpeeksi ostajia. Isot kaupungit ja niiden asukkaat voittavat, maalla elävät saavat tyytyä siihen mihin heillä on varaa. Ihmisyydestä tässä on kysymys. Ihmisarvosta ja sen toteutumisesta.

Ihmisenä seison edessäsi ja katson kirkkaisiin silmiisi. Periaatteessa olemme vapaita päättämään elämästämme. Tahdonko olla vapaa? Annanko sinun olla vapaa? Koenko sinun vapautesi uhkana omalleni vai saatko sinä minut siivilleni? Koko maailma rakentuu näiden kysymysten ja niihin annettujen vastausten varaan.

Ja minä rakennun. Kun valitsen, että pysyn tässä, enkä käännä selkää. Milloinkaan. Missään tilanteessa.

comments powered by Disqus