vappu

vappuriitit

Tänään linnut laulavat kevätlauluja taivaan täydeltä. Aurinko koskettaa kaikkia. Työläisiä ja omistajia. Sortajia ja sorrettuja. Rakastuneita ja yksinäisiä. Ahdistuneita ja vapautuneita. Sen valossa näkee kauas. Niin kauas kuin uskaltaa. Tai niin kauas kuin pitää tarpeellisena. Baijerilaisen abbedissan ja pyhimyksen Valburgin nimeä kantava työläisten vapaapäivä antaa parastaan Punkaharjulla.

Suomen ensimmäisen työväen vapunvieton järjesti vuonna 1890 Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistys. Tämä Suomen vanhin työväenyhdistys perustettiin huhtikuussa 1869 nimellä Helsingin Kirjaltajien Lukuyhdistys. Sen perustajiin kuului joukko helsinkiläisten kirjapainojen työntekijöitä mutta toiminta oli lähinnä raittiusaatteeseen ja sosiaalisen kanssakäymiseen liittyvää. Vuonna 1871 sen jäseninä olleet latojat menivät viisi päivää kestäneeseen lakkoon vaatiessaan työnantajilta parempia urakkapalkkoja. Lakko oli ensimmäinen ammattiyhdistyksen järjestämä työtaistelu Suomessa.

Ylioppilaiden tiedetään juhlineen Turussa jo 1700-luvulla mutta vuonna 1820 keisari kielsi vanhat kevätjuhlat. Helsinkiin tulipalon jälkeen siirtyneen Turun Akatemian opiskelijat ovat myöhemmin siirtäneet juhlansa flooranpäivästä vappuun ja Kumtähden kentältä Kumpulasta Kaisaniemeen ja Kaivopuistoon, ainakin pääosin.

Omaan vappuuni ei ole kuulunut kotitaustastani johtuen ylioppilas- eikä työväenperinteitä. Olen kyllä vahvasti kallellaan jälkimmäisiin mutta ystäväni kanssa kehitelty kevätriitti yhdistää sopivasti työn, kevääntulon ja vapun eli suomalaisen työn päivän. Riitin merkityksen tiivistää sosiologia isä, juutalaisen rabbisuvun vesa, ranskalainen Émile Durkheim: ”Riitin välityksellä ryhmä toistuvasti uudistaa käsityksen itsestään ja yhteenkuuluvuudestaan, samalla vahvistetaan yksilöiden sosiaalista olemusta.” Tässä riitissä on kysymys ystävyyden vahvistamisesta ja talveen valmistautumisesta.

Vuodesta 2005 lähtien olemme hakanneet seuraavan talven käyttöhalot Kesälahden Totkunniemen vanhassa koulussa asuvalle perheelle. Vain kevät 2006 jäi välistä syöpähoitojeni vuoksi. Mitä riitin aikana oikeasti tapahtuu?

Talvella ystäväni Hans kerää pöllejä ja rankoja hakkuutyömailta, sekä ottaa koulun pihalta tuulenkaatoja tai harventaa tontin reunapuustoa. Pöllit odottavat ja kuivuvat kevätahavassa, samalla hän rakentaa vanhoista kuormalavoista isoa kuivauskaukaloa pilkkeille. Kun piha on riittävän kuiva, sovimme hakkuiden aloittamisesta.

Puunhakkaaminen on raakaa työtä, kun on talven pitänyt kädessä kynää tai kitaraa. Mutta liikuntana se on loistavaa. Ulkoilmassa tehtyä ilmaista ja monitahoisesti hyödyllistä treeniä kuutisen tuntia kerralla, pois lukien ruoka- ja kahvipaussi. Hakkaamisen lomassa päivittyvät kummankin kuulumiset, lintumiehen antamat täsmälliset kevätmuuttotiedot, miehen kehon rapistumisen tuoreet vaiheet, yhteiskunnan tila, ynnä muut. Samalla korvia hivelee maaseudun hitaat äänet, tuuli, linnut, puuhun kalahtava kirves ja miesten ähke.

Koko keho saa kunnon kyytiä. Lapaluut lepattavat, epäkkäät ja olkanivelet leimahtelevat, alaselkä soutaa ja huopaa, jalat kiittävät liikkuvasta seisomatyöstä, käsi- ja kyynärvarret, ranteet, sormet puserruksista. Liikkeettä taitavat jäädä vain ikenet. Olen tottunut teippaamaan kämmenpohjat ja peukalonhangat hiertymien vuoksi. Vanhat talvikengät vaimentavat routaisen maan kylmyyden ja kerrospukeutuminen muun kehon. Tänä keväänä on vielä yksi hakkuupäivä tiedossa. Toistaiseksi ainoa sattumus on pöllin putoaminen hakkuupölkyltä sääriluuta vasten ja pieni roso. Kolmannen kerran jälkeen paikat eivät enää ole seuraavana aamuna kipeitä.

Puun hakkaaminen sujuu hyvin, kun muistaa kaksi asiaa: kunnon halkaisukirves hyvässä terässä ja pöllin asettaminen hakkuupölkylle niin, että voi iskeä ensimmäisen lyönnin suurimman luonnollisen halkeaman suuntaan. Kun opettelin uunjpuita tekemään syksyllä 1996, tuskailin, etten osu kunnolla. Teppanan Matti antoi kaksi neuvoa: ”hutmaa hammeella” ja ”lyök kuivia napsuja.” Nämä ovat auttaneet.

Kuusi tuntia kuluu nopeasti. Urakan jälkeen istumme Hansin kanssa vanhan koulun portaille, sytytämme pikkusikarit ja sihhautamme auki pienen tölkin ykkösolutta. Tyytyväiset miehet. Vielä ei tunnu siltä, että kevätriitti olisi nytriitti.

comments powered by Disqus