vuodenvaihde

vuoteeni kertyneet

Viime yönä valvoin poikkeuksellisen pitkään. Ajoin hippiautollani Joensuusta Punkaharjulle, kun vuosi vaihtui. Tie oli pimeä ja yksinäinen mutta minä lauloin, hyräilin ja hymyilin. Sain tälle vuodelle loistolähdön pienessä balettistudio Relevéssä, Joensuussa. Aivan, luitte oikein. Balettistudiossa. En kokeillut pliétä tai pirouetteä, vaikka keskiviikkoisin 18.15 alkaen uusi aikuisbaletin alkeisryhmä niitä tekeekin. Toki seisoin studion valoissa sen omistajan ja pääopettajan madame Hanna Renvalin katseen alla mutta vain avatakseni ääneni Rigoletton La donna e mobilella ja jatkaakseni Dingon Lakatut varpaankynnet –biisillä. Ilta oli hurmaava. Näin elämäni ensimmäistä kertaa oikeaa balettia, Tšaikovskin Joutsenlammesta Pienten joutsenten tanssin. Se näytti niin kevyeltä ja kauniilta, että pyyhin silmäkulmiani. Katsoin tuhat sata diaa sekä useita kaitafilminpätkiä 1960- ja 1970 –luvuilta ja ulvoin naurusta.

Ulvoin. Valvoin. Ja kun nukuin, maapallo kiersi samaan aikaan 858240 kilometriä auringon ympäri. Maa on myös osa Linnunradan sauvaspiraaligalaksia ja sijaitsee sen reunalla niin sanotussa Orionin haaraksi kutsutussa kierteishaaran osassa. Linnunrata kiertää keskuksensa ympäri ja yön aikana maapallolle kertyy matkaa noin 6256000 kilometriä. Viimeksi mainittu luku on arvio. Sekä aika, että etäisyydet ovat maan asukkaiden tapoja hahmottaa todellisuutta. Niiden todellisuusarvo on häviävän pieni avaruuden mittakaavassa.

Jotain tapahtuu, kun nukun. Minusta riippumatta ja minusta huolimatta. Kaikki etenee, kaikki. Minä vain kuvittelen ja näen tapahtumat itseni kautta. Kuten ennen kuviteltiin ja nähtiin aurinkokunnan kiertävän maata. Kun näyttää, ettei mikään liiku, sitä voi pitää totuutena. Onko minusta astumaan itseni ulkopuolelle näkemään? Se ratkaisee tämän vuoden. Se ratkaisee elämäni. Otanko askeleen?

Mitä elämäni sisälsi vuonna 2016?

Tällä hetkellä minusta kaikkein tärkeintä viime vuodessa oli se, että opin kiittämään. Suustani se lipsahtelee ihan ääneen. Parantavimmalta se tuntuu, kun tapahtuu tuiki tavallista tai ei mitään. Lisäksi opin keskittymään omaan kehooni ja kuuntelemaan sitä paremmin. Puhun sille joka päivä ja kuuntelen sen viestejä. Opin päästämään irti liikkumisen pakkomielteestä, joka on kahdesti ajanut minut ylirasitustilaan.

Pidin taidenäyttelyn Joutsan kirjastossa ja maalasin sitä varten uusia teoksia. Maalasin äidin uuden asunnon seiniä aina käydessäni lomalla Helsingissä. Kehitin mielessäni aikuisen kehdon ja aloin valmistaa sitä. Lauloin runon ja suven päivänä Eino Leinon patsaalla Espan puistossa Helsingissä, Kesälahden kirkossa Mambaa ja ensi kertaa bhajan –lauluja Savonlinnassa. Näyttelin elämäni ensimmäistä kertaa kesäteatterissa Metsämuseo Lustossa. Hakkasin ystäväni kanssa heidän perheelleen tämän talven polttopuut. Vietin koulutovereitteni kanssa ylioppilaaksi tulon 40-vuotisjuhlaa. Sain uuden kodin Punkaharjulta ja pintaremontoin sen. Tapasin monta uutta ihmistä ja ystävystyin heistä monen kanssa. Opin nauttimaan puhumisesta isäni kanssa ja vietin aikaa äidin kanssa enemmän kuin koskaan aikuisen elämäni aikana.

Työpaikka on edelleen hyvä ja työtoverit läheisiä. Yksilöohjauksen lisäksi olen suuntautunut yhä enemmän kehittämistyöhön. Muutosta on ilmassa sekä lapsi- ja perhepalveluiden suhteen, jotka ovat osa sote –uudistusta. SOS-lapsikyläsäätiön ja lapsikylien askelmerkit tulevaisuuden suhteen hahmottuvat. Kerron niistä tarkemmin tulevissa blogeissa. Minulle on haussa uusi esimies entisen irtisanouduttua. Tiedätkö, kuka olisi kiinnostunut?

Vuosi on kääntynyt uudeksi. Mitä ajattelen tehdä? Mielessäni on kaksi asiaa. Ensimmäinen on kysymisen lisääminen. Tahdon elää niin, että kunnioitan enemmän ihmisiä ympärilläni. Siihen liittyy, että kysyn heidän ajatuksiaan, tunteitaan, aikomuksiaan, perusteitaan. Kasvotusten. Kysyn. Lopetan arvailemisen ja sen perusteella toimimisen.

Toinen ajatus liittyy kaikkeen. Asioiden painolla ei ole merkitystä. Vain sillä on, miten kauan niitä kannattelen. Kevytkin muuttuu raskaaksi, kun tarraudun siihen. Opettelen ottamaan kevyemmin ja päästämään irti.

Kiittäminen ja hymyileminen ovat hyvä alku viime vuodelta. Aineettomat jutut. Käsi kädessä keveinä kuin Joutsenlammen ballerinat. Siinä se.

Näiden ajatusten myötä avointa, henkevää, herkkää, rohkeaa vuotta 2017 teille kaikille.

comments powered by Disqus