Talvi kääntää kylkeä kevääseen. Takapihan nelirunkoisen koivun oksat taipuvat lumen painosta. Alas painuneet oksat raapivat pakkashangen harsoa. Tuuli on keveä kuin henkäys. Ajatuksen siirtymä. En enää kuule kevyitä ääniä, koska syöpähoitojen jälkeen korvissani soi taukoamaton suhina. Yksi sisintä liikuttava kokemus on pois. Onko tuulta olemassakaan, jos aistini ei tavoita sitä? Onko totta vain se mikä on aistein tavoitettavissa? Jos en näkisi mitä minulle enää jäisi? Haju, maku ja tunto. Tiedätkö miltä koivun raapaisu hangessa tuoksuu? Lue lisää