Talvi kääntää kylkeä kevääseen. Takapihan nelirunkoisen koivun oksat taipuvat lumen painosta. Alas painuneet oksat raapivat pakkashangen harsoa. Tuuli on keveä kuin henkäys. Ajatuksen siirtymä. En enää kuule kevyitä ääniä, koska syöpähoitojen jälkeen korvissani soi taukoamaton suhina. Yksi sisintä liikuttava kokemus on pois. Onko tuulta olemassakaan, jos aistini ei tavoita sitä? Onko totta vain se mikä on aistein tavoitettavissa? Jos en näkisi mitä minulle enää jäisi? Haju, maku ja tunto. Tiedätkö miltä koivun raapaisu hangessa tuoksuu? Lue lisää

Kun katson ympärilleni tässä satavuotiaassa maassa, näen ihmisiä, jotka eivät puhu. He vaikenevat, kun heille tekee kipeää. He pitävät suunsa… Lue lisää

Tänään linnut laulavat kevätlauluja taivaan täydeltä. Aurinko koskettaa kaikkia. Työläisiä ja omistajia. Sortajia ja sorrettuja. Rakastuneita… Lue lisää

Kevät on vielä niin hauras, että askelten alla rouskuu. Päivän lämpö haihtuu, kun jäätävä yö tulee ylle. Minä katson kauan kaikkea. Tähtitaiv… Lue lisää

Hiihtoloma kesti minut ja minä hiihtoloman. Kohdallani loma hiihtämisestä alkoi Riihimäen viestirykmentissä maaliskuussa 1982 ja jatkuu yhä.… Lue lisää

Märkä päivä. Märkä yö. Märkä valve. Märkä uni. Räntää räimii taivaan täydeltä. Sinkku kastuu, suhteessa oleva kastuu, maa kastuu, muinainen a… Lue lisää

yhdenvertaisuus ennen kaikkea Aika ajoin ohimenevä vilahdus, hädin tuskin kuultu ääni, irrallisena lehahtava sana, silmissä häivähtävä väri… Lue lisää

Lapsikylässä Eilen lauantaina minulla oli pieni, sisäinen juhlapäivä. Olen ollut neljä vuotta työssä SOS-lapsikylässä Punkaharjulla. Käytän… Lue lisää