DIY

Paita vai takki? Islantilaisneuleen lumoissa

Vuosia, vuosia sitten kotiimme saapui postipaketti pitkän merimatkan takaa, Islannista. Paketista löytyi neljä upeaa islantilaisneuletta: kaksi aikuisten ja kaksi lasten villapuseroa. Ne oli tilattu silloin Islannissa asuneiden sukulaistyttöjen kautta. Saimme itse valita Suomeen asti rahdatusta katalogista (ajalla ennen internettiä) mieluiset kuviot ja värit omiin paitoihimme. Lasten puserot tulivat yllätyslahjana. Villapuserot olivat kuin taideteoksia. Ne tuntuivat jopa liian hienoilta käyttöpuseroiksi. Jonkin verran niitä pidimme, mutta ajan myötä puserot hautautuivat vaatekaapin uumeniin.

Aina välillä islantilaispaidat kaivettiin esille, mutta aika vähälle käytölle ne jäivät. Paksut puserot olivat turhan lämpimiä sisällä pidettäväksi. Ulkona käytettäessä alle taas piti pukea jotain tuulta pitävää, jotta minunlaisenikin vilukissa tarkenee. Toppatakki oli liian helppo vaihtoehto. Ulkokäytössä paita huopuu ja vanuttuu lopulta lämmittäväksi jokasään paidaksi, mutta siihen asti en oman paitani kanssa päässyt.

Islantilaisvillapaidan sai tilata itse valitun kuvioisena ja värisenä.

Jo paitoja tilatessa olin pähkäillyt villapaidan ja villatakin välillä. Aina kun paita oli käsillä, mietin,  saisinko muutettua sen itse villatakiksi, jolloin sitä varmasti tulisi käytettyä enemmän. Suunnittelin jopa paidan purkamista langoiksi ja neulomista uudelleen takiksi. Puseron langat eivät riittäisi napituslistoihin, joten lisää lankaa tarvittaisiin. Niinpä jätin projektin ajatuksen asteelle. Jarruna toimi vielä sekin, että olisiko oikein lähteä muuttamaan näin hienoa käsityötä alkuperäisestä.

Noin vuosi sitten törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa - siis Facebookin Käsitöiden ystävien vinkkipankki-ryhmässä - keskusteluun norjalaisneuleen leikkaamisesta edestä auki. Siis mitä !?! Tajusin, että kaarrokepuserot tosiaankin neulotaan ensin puseroksi ja sen jälkeen leikataan edestä auki, jos halutaan tehdä villatakki. Tässä on siis selitys norjalaisvillatakkien värikkäille koristenauhoille miehustassa. Ne estävät neuletta purkautumasta.

Taas alkoi vimmattu paksun langan etsintä. Oikeaa väriä ei tahtonut löytyä millään. Ja jos väri oli lähellä, niin laatu ei ollut sopiva. Islantilaispaitani on tehty paksusta, karkeasta villalangasta. Villakuidut ovat pitkiä ja kiiltäviä. Näillä ominaisuuksilla on varmaankin haettu hankauskestoa sekä lian- ja säänkestävyyttä. Pehmeät, helposti huopuvat langat eivät siis tulleet kyseeseen. Verkkokaupat jätin haun ulkopuolelle, koska halusin lankaan myös näppituntuman. Tämä oli hyvä syy käväistä lankakaupoissa, missä ikinä liikuinkin. Vaikka tätä tarkoitusta varten ei oikeaa lankaa löytynyt, aika monta muuta lankakerää lähti matkaan.

Lopulta tärppäsi. Joskus ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Joensuun Taitokorttelissa lankoja myyvästä Kuitukeijusta löytyi aitoja islantilaislankoja.

Vuosien etsinnän jälkeen löytyi aitoja islantilaislankoja joensuulaisesta Kuitukeijusta.

Olisin halunnut tehdä napituslistat tummansinisestä, mutta oikeaa sävyä ei nytkään löytynyt. Paidan väreistä valkoista olisi ollut tarjolla, mutta ajattelin (ehkä liikaakin) likaantumista. Lopulta valitsin ohuemmista langoista vaaleansinisen ja vaaleanharmaan värin, jotka yhdistämällä pääsi lähimmäs paidan siniharmaita raitoja.

Sittenpä vain tuumasta toimeen. Merkkasin puseron keskikohdan, ja harsin lähes pohjavärin väristä trikookangasta suikaleen nurjalle puolelle. Nykyisellä kokemuksella ottaisin ehkä toisenlaisen kankaan. Siksakkasin kankaan neuleeseen parilla ompeleella keskikohdan molemmin puolin. Kun tämä oli tehty, epäröin vielä hetken aikaa. Meneekö paita nyt lopullisesti pilalle? Toisaalta, olin pyöritellyt puseroa kaapeissa yli 15 vuotta, joten ehkä nyt olisi oikea aika..

Siksakkasin ensin ompelukoneella kandassuikaleen puseron nurjalle puolelle estääkseni neuletta purkautumasta. Aukileikkauksen tein saumurilla.

Ompelin saumurilla puseron molemmat reunat. Ilokseni neule ei osoittanut minkäänlaisia purkautumisen oireita. Päälle kokeillessa se tuntui heti hyvältä. Jess!

Seuraavaksi käänsin saumurilla ommellut reunat nurjalle ja ompelin käsin kiinni. Tässä vaiheessa huomasin, että aukileikattu reuna kupruaa jonkin verran. Luultavasti joustamattoman kankaan tai tukikankaan käyttö neuleen alla olisi estänyt tätä. Yritin olla venyttämättä neulosta saumurilla ommellessa, eikä se paljon venynytkään. Luulisin, että reunan pussittaminen asettuu käytössä, kunhan ompeleet hiukan pehmenevät.

Sitten päästiinkin vaiheeseen, jota olin eniten odottanut. Tiedättehän tunteen, kun kädet oikein syyhyävät  johonkin mukavaan puuhaan! Nostelin silmukat neuleen reunasta ja neuloin napituslistat. Vielä neuloessa mietin, pitäisikö sittenkin tehdä pelkästään vaaleansiniset, mutta päätin kuitenkin pysyä suunnitelmassa. Seuraavaksi ohjelmassa oli nappien metsästys. Muovia vai metallia?  Villatakkiin sopivat hopeanharmaat metallinapit löysin Joen langasta.

Olen iloinen, että päätin muuttaa villapaitani villatakiksi. Se on ihanan lämmin, eikä karkeasta villasta neulottu kauluskaan enää hankaa kaulaa. Ja varmasti sitä tulee nyt pidettyä paljon, kun se on helppo pukea ja riisua. Ehkä teen villatakkiin aidosta silkistä irrotettavan vuorin, jos sopiva kangas tulee vastaan. Mutta tällainen tästä nyt tuli. Mitäs tykkäät?

Villatakki valmiina ja jo muutaman kerran käytössä olleena.