Puutarha elämäntapa

Pihapuuhia: talvi kurkkii puutarhaan

Koko pitkän kesän ja syksyn ajan ruokapöytään on saatu syötävää omasta puutarhasta. Osa on syöty tuoreeltaan, osa säilötty ja jotain annettu tuttavillekin. Yöpakkasten hiipiessä pihalle päättyy satokausi, mutta onneksi jääkaapin vihanneslaatikosta löytyy vielä muutama kotona kasvatettu kesäkurpitsa. Jatkossa on turvauduttava kaupan vihannesosastoon, mistä onneksi löytyy kotimaisia kasviksia pitkälle syksyyn.

Kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja omalta pihalta. Vielä niitä riittää hetkeksi.

Tällä hetkellä kasvihuone ammottaa tyhjänä. Ainoastaan ruohosipulipehko ojentelee versojaan elävän näköisenä. Viikonloppuna leikkelin mustuneet tomaatin rönsyt pois ja kaivoin juurakot maasta. Vain reilua viikkoa aiemmin ne notkuivat tomaatin raakileista. Kahtena pakkasyönä kasvimökissä paloivat lämpökynttilät, mutta sitten oli aika luovuttaa. Keräsin raakileet pois. Nyt ne ovat vaatehuoneen lattialla pahvilaatikossa kypsymässä. Raakileiden kaveriksi laitoin sadon viimeisen omenan, joka toivottavasti jouduttaa tomaattien kypsymistä syöntivalmiiksi. 

Olen jo vuosia sitten siirtynyt kirsikkatomaatteihin. Ne tuottavat satoa aikaisemmin kuin isommat tomaatit, joten syötävääkin saa pidemmän aikaa. Suurempien tomaattien sato ei ole oikein ikinä ehtinyt valmiiksi asti, varsinkaan isojen pihvitomaattien. Joka syksy raakoja tomaatteja on pyöritelty sisällä ja lopulta heitetty menemään. Parhaiten kypsyttely on onnistunut leikkaamalla kasvit juuresta kokonaisena poikki ja ripustamalla ne ylösalaisin roikkumaan autotallin seinälle. Niin tai näin, eivät sisällä kypsytetyt tietenkään kasvihuoneessa kypsyneille pärjää. Iso ero ei ole kuitenkaan kaupasta ostettuihin verrattuna, joten ainakin ruuanlaitossa ne menevät hyvin.

Auringon kypsyttämät kirsikkatomaatit ovat makeita ja herkullisia. Siksi niitä jaksaa vuosi toisenka perään kasvatella.

Kirsikkatomaattilajikkeista Sungold on ehdoton suosikkini. Se on väriltään oranssi ja todella makea. Viime keväänä taimien kasvatus jäi liian myöhäksi, joten ostin valmiit taimet, joiden lajikkeesta minulla ei ollut mitään hajua. Tyttäreni halusi kuitenkin laittaa siemeniä itämään suoraan ruukkuihin ja avolavaan, joten saimme kun saimmekin näitä auringon makuisia tomaatteja. Työpäivän jälkeen hipsin suoraan kasvimökille, ja napostelin niitä sellaisenaan.

Maurin makea tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Toissa kesänä istutin pihaamme kymmenen vadelman tainta. Maistiaisia saimme heti ensimmäisenä kesänä, mutta tänä kesänä marjoja riitti jo säilöttäväksikin. Taimia oli tarkoitus ostaa lisää, mutta onneksi en ostanut. Niitä on nimittäin versonut kiitettävästi vadelmarivin kylkeen. Tarkoitus on siirtää ne penkin jatkeeksi - sen tosin taidan jättää ensi kevääseen. Maurin makea oli lajikkeena hyvä valinta. Marjat ovat isoja ja maukkaita. Kesäaamun parhaita juttuja on käydä syömässä aamiaismarjat suoraan puskasta. Viikonloppuna katkoin pitkiksi venähtäneet vatunvarret. Osan niistä toin sisälle kuivumaan teeaineksiksi. Vatunlehtiä olen kuivannut viimeksi lapsena. Vadelmatee oli muistaakseni hyvin laimeaa, mutta voihan tuota kokeilla. Jos ei maistu, niin murennetut lehdet päätyvät elämän suureen kiertokulkuun kompostorin kautta. 

Kukkia ei pihalta enää löydy, mutta lehtiä sentään - vadelman lehtiä.

Puuhaahan pihalla tietysti vielä riittää. Ensi viikonloppuna taitaa riittää haravoitavaa, kukkapenkit kaipaavat siistimistä, narsissin sipulit istuttamista ja rusakoiden järsimän omenapuun haavasuojaa voisi hölvätä lisää. Tänä syksynä tämä itse istuttamamme omenapuu tuotti ensimmäisen satonsa, parikymmentä omenaa. Oli iloinen yllätys, että puu ylipäänsä jäi henkiin rusakoiden hyökkäyksen jäljiltä. Kaikki alimmat oksat oli kuorittu ja runkoakin jältetty pahemman kerran. Ei onneksi kuitenkaan ihan rungon ympäri, joten toivoa puun selviytymisestä kuitenkin jäi. Paljon piti oksia leikata pois. Ensi talvi näyttää, miten Heta-puullemme käy. Ainakin yritämme suojata sitä ensi talvena paremmin.