suulakihalkio

Äidinvaistohommeleita

Nyt on Helsingin reissu taputeltu alta pois. Tästä tulikin vähän erillainen reissu, kun mitä jännitettiin. Kaikinpuolin ihan jees kuitenkin. Ehkä vain vähän outo.

Eli leikkauspäiväksi tytölle oli valittu torstai. Tätä päivää jännitettiin oikein urakalla, ja monet yöunet tuli menetettyä miettiessä kaikenlaisia juttuja leikkaukseen liittyen. Kuten tekstistäni huokuikin jo pelko siitä, että leikkaus siirtyy, ei antanut äidinvaistoni ostaa junalippuja kun vasta ihan viimehetkillä. Ikävä kyllä liput oli todella kalliita silloin tietenkin. Liput ostin siis tiistaina, keskiviikkonahan oli edessä tytön verikokeet ja valmistelu leikkaukseen. Hotelli oli varattu keskiviikosta sunnuntaihin.

Tiistai aamulla herätessä, kuinka ollakkaan, kuulosti tyttö vähän nuhaiselta. Nenä ei kuitenkaan vuotanut, eikä kukaan muu oikeastaan huomannut etes tytössä nuhan merkkejä kun minä. Soittelin tietenkin läpi Helsingin hoitajat ja ajateltiin sen kaiken olevan kuitenkin vain tälläista äidillistä hysteriaa. Helsingin päästä sanottiinkin, että leikkaukselle ei ole este pieni flunssa tai pieni yskä. Pääasia on, että ei ole kuumetta. Sovittiin sitten, että keskiviikkona anestesialääkäri vielä katsoo tytön ja päättää leikataanko. Liput oli siis ostettava jos kuume ei nouse.

Lähdettiin Helsinkiin heti aamulla aikaisin, valittiin ensimmäinen juna tietenkin, että keretään sovittuun 13.40 aikaan paikalle. Muutenkin olen huomannut, että lasten kanssa on junassa kätevämpää matkustaa niin, että aamulla herätään liian aikaisin.. eli niinkun tälläkin kertaa jo neljältä :D

Helsingissä meitä odottikin sitten se lääkäriaika johon väsyneenä raahauduimme. Alkuun kaikki näytti oikein hyvältä ja tytön keuhkot kuulosti normaaleilta eikä tukkoisuuskaan ollut hirveästi pahentunut, joten meidät ohjattiin leikkausta edeltäviin verikokeisiin. Kuitenkin sitten verikokeiden jälkeen paljastui, että kirurgi oli puhelimessa sanonut nenän tukkoisuuden olevan este. Leikkaushan tehdään siis nenänielun alueelle, jolloin riskinä nuhan kanssa olisi se, että nenä jouduttaisiin niistämään, joka tekee sille alueelle niin ison paineen että tikit voi revetä. Eli siis leikkausaika on siirrettävä.

Tottakai ymmärrän, että tietenkin se meenee noin. Eikä kukaan meistä tietenkään halua ottaa minkäänlaista riskiä minkään asian suhteen. No mutta, uusi aika tulee postissa! Jännitys siis jatkuu! Kun sain kuulla, että leikkaus siirtyy, meinasin itkeä. Enkä tiedä, että olisinko itkenyt ilosta vai pettymyksestä. Itselläni oli luonnollisestikin olo, että olen tehnyt jotain väärää, vaikka siis tiedän etten tietenkään ole. Jotenkin oli myös olo, että meille olisi voinut ehkä kertoa jo heti tiistaina puhelimessa että nuhainen nenä on este.

Meillä tosiaan oli hotelli varattuna sunnuntaihin asti, ja oltiin keretty maksaakkin se jo siinä vaiheessa. Niimpä jäimme siis ihmettelemään Helsingin elämää. Tyttö näki samalla Helsingissä asuvaa isäänsä ja vietti myös paljon aikaa hänen kanssaan.

Ollaanhan me siis ennenkin Helsingissä oltu. Tämä reissu oli vaan vähän erillainen, kun kuitenkin ei oltu yhtään henkisesti varauduttu tälläiseen, vaikka jossain äidinvaistossa ajatus hiukan kummittelikin. Nyt ei ollut hajuakaan mitä tehtäisiin. Alkuperäinen ajatus kuitenkin tosiaan oli viettää normaalia sairaalaelämää, juosten hotellin ja sairaalan väliä useita kertoja päivässä.

Hotelli oli oikein mukava ja viihtyisä. Ollaan oltu siellä ennenkin, joten talo oli tuttu ja turvallinen. Tälläkertaa päätettiin yrittää selvitä mahdollisimman vähällä rahalla, joten tuli tutustuttua vähän erilailla Töölöön ja yleensäkkin Helsinkiin. Tottakai nyt muutamat eurot meni shoppailuunkin, enhän minä nyt millään voinut olla kiertämättä paperikauppoja tai muita pieniä sellaisia. Ihana tuuri kävi, kun paperikauppa putinki oli siinä oikein lähellä ja siellä sattui olemaan hurjat alennukset! Tietenkin sieltä lähti mukaan muutamat papayan tn vihkot ja muuta pientä kivaa! Tigers on kyllä sellainen kauppa, että sitä en vaan voi ohittaa ikinä. yksinkertaisesti vaan rakastan niitä teippejä ja leimasimia!

Hotellihuoneen sänkykin tuntui (ja näytti) oikein kotoisalta!

Hotellin vastapäätä oli mukavasti leikkikentät, siellä oli helppo lasten kanssa heilua. Oli myös ihana kävellä Töölönlahden rannassa ja katsella sorsia, lokkeja, joutsenia ja muita sinne kokoontuneita lintuja. Saatiin myös iloksemme aamupäivisin kuunnella roskisrumpujen sulosointuja. Jokin vanhempi mieshenkilö siellä niitä taitavasti paukutteli. Tästä oli pakko oikein googlettaa enemmän ja tosiaan, hän on tehnyt sitä jo kauan omaksi ja muiden iloksi! Oli jotenkin todella outoa taas huomata, kuinka pitkällä Helsingissä kevät on jo menossa. Helsingissä näkyi jo vaikka kuinka paljon leskenlehtiä, täällä meillä kotona kun siihen on vielä niin pitkä aika...

Ja oli oikeasti hyvä että leikkaus siirtyi. Niinhän siinä sitten kävi että tytön nuhaisuus pikkuisen paheni, ja perjantai aamuna herätessä olin minä kamalassa flunssassa!! Ihan hirveää oli ajatella, että jos leikkaus olisikin ollut, olisin minä luultavasti ollut siinä kunnossa, että ei olisi hyvä ollut minun mennä sairaalaan!!

Lauantai iltana käytiin syömässä hotellin ravintolassa. Heti sinne mentäessä aistittiin siellä olevan tarjoilijoilla kiirettä. Lapsille siellä oli oikein hyvät ruuat noutopöydässä. Me aikuiset sitten meinattiin olla vähän epäonnisempia.. ensin sain vahingossa gluteenista leipää, vaikka tilauksen yhteydessä oltiin painotettu gluteenittomuutta. Jouduttiin odottelemaan kauan ruokaa ja lopulta veivät vahingossa meidän annokset vääriin pöytiin. Odoteltuamme saatiin kuitenkin sitten oikein suurien pahoittelujen kera oikeat annokset oikealla tavalla eteen. Tarjoilija pahoitteli erittäin kovasti näitä juttuja ja selitti tilanteen hyvin miksi näin kävi. Saatiin myös erittäin hyvä hyvitys ruokahetkestä ja ihan hyvä mieli siitä jäi. Varmasti mennään uudestaankin syömään sinne aina kun voidaan. Ruokahan oli siis taas kerran todella hyvää!

Sunnuntaina aamulla aikaisin koitti kotiinlähtö. Melkein jopa myöhästyttiin junasta. Aamulla ei siis tietenkään herätty herätyskellon ensimmäiseen huutoon.. räntää satoi ulkona kaaressa, ja miten sattuikaan juuri sillon kiireessä meidän ison ja painavan matkalaukun veto-osa ”räjähtämään” keskellä risteystä hotellin edessä! No, yksi tappi sentään jäi sojottamaan siihen, joten mies veti laukun siitä.. sekin kahva hajosi vasta ihan lähellä junaa, minne kerettiin lopulta kuitenkin oikeaan aikaan!!

On ihanaa olla kotona. Ihan super ihanaa! Eikä ole yhtään semmoinen olo, että haluaisin vähään aikaan yhtään minnekkään!! :D Nyt on ihan kiva ruveta suunnittelemaan vappua lasten kanssa. Vähän etukäteen harmittein ennen oletettua leikkaus aikaa sitä, että tyttö ei olisi voinut vappuna riehua ja syödä herkkuja. Nyt sitten tuleekin uudet suunnitelmat ja munkkien ohjeet on aika kaivaa esiin!

Kotona minua odotti postilaatikossa ihanat maalis- ja huhtikuun happymailit. Ihana oli vain juoda kahvia omasta kupista ja aukasta kirjeitä. Happymail jutuista tulen vielä joskus tekemään ihan oman postauksen, niin avaan vähän enemmän sitä mikä tämä on, ja mitä se käytännössä niinkuin tarkoittaa.

Tänään on minun miehen synttärit. Ajattelin etsiä mukavia ohjeita kakkuihin, ja viettää tänään aikani lasten kanssa keittiössä jauhojen keskellä.

Ihanaa huhtikuun viimeistä viikkoa kaikille!

comments powered by Disqus