eskarilainen

Eskarilaisen vanhemman muistilista

Jaahas, jo kolmas kerta kun meidän perheessä jännitetään eskariin menoa. Oudolta tuntuu koska aika menee näin nopeaa.. vastahan esikoiseni meni eskariin. Tai oikeastaan vastahan hän etes syntyi. Missä välissä nämä kaikki ovat kasvaneet näin kovin että lapsistani kolme on jo eskari/koululaisia ja nuorimmainen niin iso että 1 vuotis synttäreitä voi ruveta jo suunnittelemaan. Oma olo tuntuu tässä vaiheessa vanhalta. Jokaisen tämmöisen jännän askeleen edessä huomaa oman itsensä vanhentuvuuden.

Täällä meilläpäin eskari sijaitsee koulujen yhteydessä. Samassa rakennuksessa alakoulun kanssa. Eskarilaiset siis syövät ja ulkoilevat samoissa ruokaloissa ja pihoissa kun ylä- ja ala-asteelaiset.

Eskariin meno on aina jännää. Oikeesti, joka kerta yhtä jännää. Tällä kertaa ehkä vähän jopa jännempää, kyseessähän on nimittäin meidän Inka. Se minun erityinen.

Inka on syntynyt vähän erityisenä. Hänellä oli syntyessään täydellinen oikeanpuoleinen huuli-ien-suulakihakio. Ja myöhemmin löytyi muutakin diagnoosia, kuten kroonista korvatulehdusta, astmaa sekä kartagenerin oireyhtymä joka tekee hiukan infektio alttiiksi, korva jutuista johtunutta kuulohäikkää yms muuta pientä. Inka on myös hiukan pienempi kokoinen kun monet ikäisensä, monet antibioottikuurit vauva aikana hidasti hiukan kasvua. Nyt hän on alkanut jo ottamaan kasvullaan kiinni muita ja tällä hetkellä vaatekokokin on jo melkein 110 cm.

Tälleen hiukan erityisemmän lapsen äitinä huoli on tietenkin aina kova. Inka on kyllä todella pippurinen tapaus ja tulee varmasti pärjäämään koulussakin oikein hyvin kovan luonteen ansiosta. Välillä tuntuu että minä olen se joka jännittää eskarin alkua, ei tyttö itse. Inka on myös leikattu halkion takia jo kolme kertaa, viimeisin leikkaus oli nyt viime joulukuussa.Tulevaisuudessa on vielä leikkauksia edessä mm, luun siirtoleikkaus ikenen hakiokohtaan yms. Tyttö käy myös puheterapiassa halkion tuottamien konsonanttien ääntämisen vaikeuden vuoksi.

Ja kyllä, tietenkin minä mietin että entä jos häntä kiusataan. Olen miettinyt sitä jokaisen lapseni kohdalla, mutta tälläkertaa olen miettinyt sitä enemmän kun koskaan. Tiedän miten rajuja lapset osaavat puheissaan olla toisille. Tiedän sen myös ihan omasta kokemuksesta, onhan minuakin koulussa kiusattu. Minua kiusattiin mm, vähän höröttävien korvieni takia, vaatteiteni, ja kyllä..miettikää, jopa nimeni takia. Aivan yksinkertaisen tavallisen nimen takia. Jokainen kiusaaminen minua kohtaan jätti pitkäaikaset jäljet minuun ja vasta myöhempään aikuisiällä voin vasta sanoa päässeeni niistäkin tyhmisä asioista yli. Edelleen jos nään joitain silloisia ”kiusaajia” tunnen jotain outoja tunteita, vaikka niillä ei enää ole mitään merkitystä. Lapsen maailmassa niillä on, liikaakin.

Juuri siksi koska minua on kiusattu niin mitättömien asioiden takia, mietin paljon sitä että entäs tyttöni. Hänestä on todella helppo keksiä aihetta kiusaamiseen.

Kun Inka syntyi, syntyi samointein minusta hyvin kylmä ja raaka ”leijonaemo”. Halusin suojella vauvaani kaikelta, kaikelta niiltä katseilta ja kysymyksiltä mitä tiesin olevan tulossa. Joinain päivinä kuljin lapsen kanssa kaupungilla avoimesti niin että varmasti kaikki näkevät lapseni kasvot, joinain päivinä piilotin vauvani vaunuihin ja toivoin salaa että voisin muuttaa hänen kanssaan jonnekkin kauas pois. Paikkaan jossa jokainen saisi olla sellainen kun on. Hyvin ristiriitaista oli ensimmäinen vuosi, kaikki oli niin uutta, pelottavaa ja outoa. Kaikki piti ajatella vähän eritavalla kun ennen, erilailla kun muiden lasten vauva aikana. Inkan kasvaessa kun huomasin tytön avoimen ja pippurisen luonteen oma oloni hiukan helpottui. Tiesin että olin saanut kasvatettua pienestä vähän rikkinäisen näköisestä vauvasta kaikesta huolimatta kokonaisen ja luonteeltaan avoimen ja luottavaisen, kaikista hyvää ajattelevan, suvaitsevaisen ihmisen. Vauva ja taaperoaika meni hyvin kaikista sairasteluista huolimatta. Sitten tytöstä tulikin jo isompi ja karu maailma alkoi avartua. Tuli kuvioihin paljon muitakin tuntemattomia lapsia, kyselyitä siitä miksi tyttö puhuu vähän epäselvästi. Kyselyitä siitä miksi tytön nenä on vähän vino yms. silloin tyttö tietenkin tajusi itsekkin olevan vähän eri näköinen ja kuuloinen kun muut.

Muistan edelleen sen hetken kun tyttö oli leikkimässä ulkona. Näin hänet itse ikkunasta kokoaika. Ikkuna oli auki ja mietteissäni kuuntelin tytön leikkejä. Yhtäkkiä tuntematon naapurin poika tulee meidän rappusille, sanoo tytölle jotain rumaa ja tönäsee häntä meidän omilla rappusilla. Samointein hyppäsin tuolilta ja karjaisin ikkunasta pojalle jotain, poika juoksi karkuun. Muistan kuinka mulla rupesi kädet tärisemään, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Näin tytön naamasta kuinka hänelle tuli pahamieli. Minä, äiti, meinasin ruveta itkemään. Se sattui kovaa, minun pientä erityistä oli juuri kiusattu. Sillä hetkellä toivoin ehkä eniten maailmassa että naapurit muuttavat pois. Arvatkaa olinko onnellinen kun kuulin että he oikeasti olivat muuttamassa pois.

Kun on monen lapsen äiti niin näihin kiusaamis juttuihin tietenkin tottuu. Sisarukset haukkuvat ja naljailevat toisilleen joka päivä ties millä sanoilla yms. se on normaalia, eikä siinä mitään. Se on myös ihan ok.

Sekin on ihan ok jos lasten kaverit suuttuvat/naljailevat yms. kaikki tuommoinen on normaalia. Mutta se ei ole normaalia että tuntematonta kiusataan noin niinkun tyttöä napurin poika kiusasi.

Tää koko juttu saattaa teistä lukijoista olla ehkä tyhmä, ja joku saattaa ajatella minun olevan kunnon kukkis. Mutta ei, en ole. Oon edelleen vaan liian rakastava ja edelleen se sama leijonaemo joka valvoi halkiovauvan vierellä yöt vahtien erikoisen kuuloista täydellistä tuhinaa.

Tietenkin välillä pelkään myös sitä että eihän minun lapsestani tule koulukiusaajaa. Hankala asia jos miettii että kumman haluaisit itse lapsesi olevan? Kiusattu vai kiusaaja? No tietenkään ei kumpikaan ole hyvä, mutta jos olisi ainoa vaihtoehto valita jompi kumpi noista niin vaikeaksi menee. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että elämä minun kouluaikoinani oli kiusaajilla selvästi helpompaa kun kiusatuilla.

Toivon silti todella että omista lapsistani kukaan ei alentuisi niin alhaisiin tekoihin kun he kiusaajat.

No mutta niin, se tosiasia pitää hyväksyä nytten että eskari alkaa. Toivotaan että kukaan ei kiusaa ketään. Uskon että jos joku kiusaa kovastikkin lapsiani saavat heidän vanhemmat asioida minun kanssani koska en usko koulun pystyvän tekemään asioille mitään lupailuista huolimatta,se on niin nähty. Uskon myös että jos minun lapsistani joku kiusaa jotain kovastikkin, osaan saada oman ipanani kuriin ja olen erittäin kiitollinen jos kiusatun vanhempi ottaa minuun suoraan yhteyttä.

Palataampas siihen eskarin aloitukseen. Eli muistilistaa vanhemmille tulossa. Uskon että blogini joku lukioista on myös uuden eskarilaisen vanhempi ja varmasti yhtä jännittynyt kun minäkin, vaikka tämä ei nyt niin uusi juttu minulle enää olekkaan. Eli eskari alkaa joten vanhemmat, mitäs me ipanoille hankitaan?

Reppu.

No tietenkin reppu. Tämä nyt ei varmasti unohdu keneltäkään listasta. Meidän perheessä on aina tehty niin että eskarilainen saa itse valita ekan reppunsa. Kukaan ei varmaan arvaa mikä oli tytön valinta ;) kyllä,mistä arvasitte? Frozen reppu mikäs muukaan. Samoin penaali oli frozenia :D

Kynät,kumit,ja muut välineet.

Niitä ei tarvitse hankkia. Semmoiset saa täälläpäin ainakin koulusta. No miksi me ne hankitaan? Tietenkin ne pitää silti hankkia, koitappas itse aloittaa koulu ilman niitä! Ei se ole mikään oikea koulun aloitus jos penaalissa ei ole pinkkejä glitteri prinsessa kyniä!

Muovimuki.

okei, en tiedä onko muissa kouluissa näin, mutta täälläpäin on. Jokainen eskarilainen tuo oman kupin, omalla nimellä varustettuna koululle. Kesken koulupäivän on mukava juoda omasta kupista vettä janon iskiessä. On myös helpompaa että kaikki tuo sen oman kupin, näin ei tarvitse kauaa heilua kuppien edessä ja miettiä mikä oli kenenkin.

Tossut/sisäkengät/jotkut

nämä on meillä vielä hankkimatta mutta ensi viikon aikana ne hankitaan. Olen käsittänyt että nämä eivät ole pakolliset mutta tietenkin hyvät. Ihan ajatellen lattioiden liukkautta ja jopa talvea. Talvella koulujen käytävät on aina ihan litimärät. Ulkokengissä ei tietenkään taaskaan ole hyvä mennä pikkuluokkiin joten etenkin eskarilaisille suositellaan omia tossuja/kekiä sisäkäyttöön.

Vaatteet

eli nimikoidut hyvät varavaatteet. Eskarilainen on kuitenkin vielä aika pieni ja joskus voi sattua vahinkoja. Eli koko vaatekerta ihan alusvaatteita myöten johonkin pussiin. Jos jotan kaatuu päälle tai vaatteet kastuu muuten vaan jo aikaisin aamulla niin tietenkin on kivempi jatkaa ”koulu”päivää puhtaissa ja kuivissa vaatteissa. Näitä saa yleensä säilyttää koulussa joten pikkuihmisen ei tarvitse kantaa niitä repussa päivittäin.

Muistakaa myös hankkia sopivat kumpparit, yms takit jo nyt. Vaikka onkin vielä vähän kesä. Joka ikinen loppukesä/alkusyksy se päivä tulee yllättäen että tajuaakin aamulla kiireessä ulkona olevan märkää ja kylmää ja kaikki vaatteet vielä varastossa tai kaupassa. Eli ne on hyvä olla oikeasti jo lähettyvillä, ikinä ei tiedä etes elokuun lopulla miten kylmä tai märkä aamulla on. Itse olen oppinut myös jo näiden isompien lasten kautta että kaikilla on hyvä olla kahdet käyttökengät. Niin monet aamut on mennyt nurinpäin kun ainoat lenkkarit onkin ollut likomärät koska ”no kävelin ojassa enkä muistanut laittaa kuivumaan”

Koulumatkan harjoittelu.

Vaikka matka olisi millainen tahansa, sitä on hyvä harjoitella jo nyt. Vaikka eskarilaiset ei kävelekkään vielä yksin kouluun/eskariin niin silti, se on hyvä opetella. Joskus saattaa tulla tilanne jolloin lapsen on käveltävä hetki yksin, silloin kaikilla on parempi mieli jos tietää reitin varmasti vaikka unissaan. Matkan harjoittelu on muutenkin ihan kivaa ja vähän auttaa jännitykseen nyt kun ollaan jo niin lähellä eskarin alkua.

Oma osoite ja vanhempien nimet.

En tiedä onko tämä oikeasti mitenkään oleellinen asia osata eskariin mennessä. Joskus vuosia sitten ainakin sanottii että nämä olisi tärkeää osata. Siksi olen ottanut tavoitteen että lapsi osaa sen mennessään eskariin. Se on myös turvallisuusjuttu.

Purkat/pastillit.

Ainakin silloin kun nämä isot lapset menivät eskariin, toivottiin jokaisella eskarilla olevan repussa mukana purkkaa tai ksylitolpastilleja. Ruokailun jälkeen on kiva ja hyvä napata sellainen suuhun ihan vaan hampaiden hyvinvoinnin takia.

Vessa käyttäytyminen.

Eli oma pyllyn pyyhintä ja käsien pesu. Nää on kyllä aika hyvä osata jo ennen eskariin menoa. Siinä kuitenkin on opettajilla ja avustajilla varmasti muutakin tekemistä kun pyyhkiä parinkymmenen uhmaikäisen pyllyjä. Käsien pesu tietenkin myös, mutta oletankin jo että kaikkien lapset sen jo muutenkin tajuaa tehdä tähän mennessä joten en tiedä tarviiko sitä niinkään harjoitella.

Aamutoimet

on kätevää kun lapsi tietää aamulla mitä kuuluu tehdä. Eskarilaiset yleensä haluavatkin olla vähän isoja ja osata itse käyttäytyä ennen kouluun menoa. Vinkit on tässä:

Illalla ennen nukkumaan menoa katsotaan yhdessä huomiset ”koulu” vaatteet valmiiksi. Sitten ei tarvitse enää tapella aamulla siitä onko sukkahousut väärän väriset vai ei.

Illalla kerrotaan jo mitä on aamupalana. Lapsi pääsee näin henkisesti valmistautumaan aamupalaan ilman että aamulla tarvitsee jankata ”en halua sitä enkä sitä vaan haluan karkkia”

aamutoimien järjestys ja nopeus on hyvä jo osata ennen eskarin ekaa viikkoa. Sillon on huomattavasti helpompaa toimia ja keretä aamulla oikeaan aikaan liikkeelle.

Herätys-aamupisut ja aamupesut-pukeminen-aamupala-pissaaminen-ulkovaatteet,reppu ja lähtö.

Joskus on ihan hyvä lapsille laittaa seinälle joku lista/kuvaopas muistutukseksi siitä missä järjestyksessä toimitaan.

Äideille vinkiksi annan että ladatkaa illalla kahvinkeittimet valmiiksi jo aamua varten. Tehkää aamupala niin valmiiksi jo illalla kun vaan voi tehdä, silloin sekin on helpompaa. Herätkää aikaisemmin kun koululaiset, näin saatte juoda sen kahvin yksin rauhassa ja ehkä jopa meikata. Silloin ei tarvitse äkäisenä tiuskia viattomille pikku rakkauven hetelmille ripsiväri toisessa kourassa ja kylmä kahvikuppi toisessa. Näyttäkää vanhemmat mallia miten aamulla voi toimia ilman kiukuttelua, se tarttuu lopulta tavaksi myös lapsille. Kaikki pienten vauvojen äidit varmaan tietääkin että vauvan ja koululaisten kanssa tarvitsee sen vauvan ”turva ajan” itse käytän turvaikaa joka tilanteessa paljonkin. On kivempaa oikeasti herätä aikasemmin ja tehdä asiat ilman kiirettä kun se että vaihdat kakkavaipat ja mietit samalla keretäänkö lähtemään oikeaan aikaan.

Luottamus.kuunteleminen.

Vaikka eskarilaisesi on vielä pieni, muista että on hän jo vähän isokin. Luottakaa että pieni pärjää kyllä eikä kaikki vaatteet yms tarvitse olla aina niin justiinsa. Luottakaa itseenne, kouluun ja lapsiinne. Tai ylipäänsä luottakaa elämään. Kaikki menee varmasti hyvin kun annatte sille mahdollisuuden. Kuunnelkaa myös lastanne ja ottakaa lapsen jopa hölmöiltä kuulostavat pikkuhuolet tosissaan. Ne saattaa oikeastikkin olla todella isoja huolia lapsen maailmassa. Kuunnelkaa ja puhukaa, ratkaiskaa ongelmat yhdessä niin kaikki menee paremmin.

comments powered by Disqus