lapsiperhe

Hoitohommien aloitus

Meidän taaperolla tosiaankin alkoi päivähoito viime viikon maanantaina. Uskon, että tälläinen muutos pienen elämässä on yksi suurimmista asioista ja kaikki on varmasti hyvin hämmentävää ja pelottavaakin.

Maanantaina tyttö meni hoitoon semmosella innolla, että hyvä kun kerkesin itse etes herätä kun alkoikin jo kysely että joko mennään. Se aamu meni tosi hyvin ja tyttö juoksikin ovelta suoraan leikkimään niin, että jouduin itse juoksemaan perästä pyytelemään pusuja :D

Rosoinen epätarkka kuva, mutta tämä kuva kuvastaa kyllä tämän neidin luonnetta aivan täysin <3

Kun maanantaina hain tytön, meni tytöllä suu hiukan mutrulle kun olisi ollu niin kiva vielä leikkiä.

Tiistaina aamulla tyttö yhtä innokkaana oli lähdössä. Tiistaina hän olisi tosi kovasti halunnut tyhjän maitopurkin mukaan unileluksi ja siitä meinasi tulla äidin kanssa pientä vääntöä :D

Kun hain tiistaina tytön kotiin alkoi hän itkemään ja raivoamaan kovasti kun ei olisi millään halunnut lähteä!

Keskiviikkona kun oli kotipäivä, kyseli hän vaan kovasti että pääsisikö hoitoon...

Torstaina aamulla sitten tytön kelkka olikin odottamatta kääntynyt aivan täysin. Tyttö aloitti aamun kertomalla, että ei aio sittenkään mennä hoitoon. Vaatteita ei olisi halunnut päälle, eikä valita etes unilelua.

taapero,

Koska olin hyvin kekseliäällä päällä, houkuttelin tytön hoitomatkalle muutamalla murolla ja saippuakuplilla. Hoitoon päästyä tyttö rupesikin itkemään ja sanoi, että ei halua jäädä sinne. No pahaltahan se tuntui hänet jättää itkevänä sinne, mutta ihan pienen hetken päästä hoitaja ilmoittikin, että kaikki hyvin ja itkukin loppui nopeasti ja nyt tyttö leikkii ja jopa naureskeli. Iltapäivällä kun menin tyttöä hakemaan, ei hän taaskaan olisi halunnut lähteä :D pienen leikkiajan ja saippuakupla houkuttelujen jälkeen hän sitten suostu ilman itkuja kotiin.

Tänään tyttö sitten ilmoitti, että ei halua mennä hoitoon, mutta haluaa sinne kuitenkin! :D

Hoidon aloitus on siis mennyt hyvin.

Mitä äiti tekee hoitopäivinä?

Laiskottelen ja nautin tietenkin! Tällä kertaa en tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että lapsi on hoidossa ja minä hetken kotona. Mulla on lähinnä sellainen olo, että todellakin olen ansainnut omat hetkeni. Hirveästi en nimittäin pääse kehuskelemaan omalla ajalla, koska meillä ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään innokasta lastenhoitajajonoa ovella tai ylipäänsä ketään kuka ihan vain huvikseen haluasi viedä lapset ulos tai jonnekin. Miehen sisko onneksi kuitenkin mahdollistaa minulle ja miehelle välillä kahdenkeskistä aikaa <3 

Mä olen kyllä nyt todellakin nauttinut hiljaisuudesta ja siitä, että voin tuulettaa asunnon ilman pelkoa karkailevista lapsista. Jännä kuitenkin, että kun kello lähestyy kolmea tulee jo olo, että vihdoin saa hakea pienen kotiin <3

No, eihän minulla kyllä ole "lomaa" kun tämä ja ensi viikko! Sitten alkaakin jo se koulu!!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! <3

Follow my blog with Bloglovin