kolmenkympinkriisi

Juhannus

Viimeyönä pyöri taas jos jonkinmoista ajatusta päässä. Yöllä sain hirveen hyvän idean kirjoittaa jostain aiheesta tänne blogiin vähän ajatuksiani. Idea oli tosi hyvä ja päässäni kuulinkin jo miten koko teksti menee. Jossain vaiheessa sitten nukahdin ja kappas, aamulla ei mitään muistikuvia siitä mikä sen tekstin aihe olisi ollut tai mitä se teksti etes olisi sisältänyt.

Nooo, päätin sitten tulla lurittelemaan tänne kuulumisia. Mies on salilla, esikoinen on pihalla, isot tytöt pelaa ja vauva nukkuu, joten nyt on hyvä hetki vain olla.

Tänään taitaa olla juhannusaatto. Hauska lukea facebookista kuinka ihmisillä on suuria suunnitelmia tälle päivälle. Muutama ihminen tuntui olevan todella stressaantunut koska kaiken pitää olla juuri tiettyyn aikaan valmista ja vauva vaan kiljuu ja roikkuu lahkeessa, tai kun kaverit on kaikonneet ja kukaan ei pyydä minnekkään.

Ite nautin tälläkertaa kovin siitä kun mitään suunnitelmia ei ole. Tai no on vaihtoehtoja, mutta mitään ei olla lyöty lukkoon. Varuilta kuitenkin eilen ostettiin vähän pihvejä ja makkaraa, joten ne tulee paistettua jossain vaiheessa jossain. Ehkä tuolla omalla takapihalla tai sitten jossain laavulla.

Juhannushan on keskikesän juhla.. Mulle juhannus on merkinnyt aina sitä, että nyt on lupa nauttia kesästä. Jotenkin en sinänsä miellä kesän olevan edes kesä ennen juhannusta. Ihan juhannuksen kunniaksi shoppailin eilen vähän kesävaatteita itselleni. Huomasin tekeväni taas jotain uutta, poikkeuksen taas siinä miten vaatteet ostan. Tälläkertaa en kertaakaan ajatellut sitä mielyttääkö vaatteeni kenenkään muun silmää vaan tylysti ostin sitä millaisena nään itseni sisältä päin.

En oikeastaan ikinä ole nauttinut shoppailusta ystävieni kanssa, tai no pari poikkeustakin joukossa on (anteeksi rakkaat) mulla on ollut hirveän paha tapa kuunnella liikaa muiden sanoja. Jos nään vaikka paidan joka mielestäni on todella ihana ja ystäväni sattuu kommentoimaan negatiiviseen sävyyn vaatteen kuosia niin jätän paidan ostamatta. Tai oikeaatan jopa kokeilematta. Jälkeenpäin saatan vähän jäädä asiaa miettimään, että miksi tein näin ja sitten kuljenkin vanhoissa lumppuisissaryysyissäni ja henkisesti oksennan peiliin katsoessani. Nykyisin kolmenkympin uhmaiän ja oman itseni löytämisen myötä olen onneksi oppinut tästä tavasta eroon. Olen siis jonkin aikaa uudistanut vaatekaappiani salaa ja nykyisin jo suurimmaksi osaksi peiliin katsoessa tulee sisäinen hymy eikä henkinen yrjö.

Mulla on hyvin omalaatuinen tyyli. Tyyli joka ei välttämättä miellytä monen silmää ja onneksi ei tarvitsekaan miellyttää. Kiva olisi osata kuvailla sitä tyyliä ja laittaa jopa muutamista eri asukokonaisuuksista kuviakin. (En vielä oikein hallitse puhelimen kanssa kuvien söhräystä blogiin)

Varmaan jos kirjoitan että hippimäinen tyyli, on se ehkä jotain sinnepäin. Ei nyt kuitenkaan ihan hippi mutta kuvaavampaa sanaa en löydä.

Pukeutumisessa tykkään rennoista ja maanläheisistä vaatteista,erikoisista kuoseista ja kuvista. En itse henkoht koskaan ole ymmärtänyt ihmisten tarvetta esitellä omia kriittisiä paikkoja pukeutumisessa. Tissit,pakarat ja alapään karvoitus kuuluvat mielestäni enemmänkin makuuhuoneeseen kun kauppaan. Itselläni on niin suuri kunnioitus vanhuksia kohtaan, että en osaa olla heidän edessään hameessa joka on niin lyhyt että tampoonin naru heiluu iloisesti tuulessa tai kuukupin tappi töröttää hämäävänä tappina narustringien olemattomassa kankaanpalassa . Hame/shortsit/mekko yms voi olla mielestäni seksikkäät myös pikkuisen pidempänä.

Nyt kun olen uhmaikäni myötä löytänyt paljon itsevarmuutta ja itseäni, uskon että uskallan blogiini pistää kuvia ja juttua myös omasta tyylistäni. Odotan innolla että saan ostettua itselleni sen tietokoneen niin pääsen kunnolla vauhtiin!

Sain näköjään kotiini juuri yllätys juhannusvieraita! Oi miten kiva yllätys joten nyt puhelin pois ja nauttimaan!

Ihanaa juhannusta kaikille!

comments powered by Disqus