kolmekymppiset

Juhlapaniikki

Hyh, hyh hyh. Nyt se juhlapaniikki iski. Tai no juhla ahdistus on tässä jo pitkään ollutkin mutta kun juhlapäivä lähenee niin näköjään paniikki kovenee.

Mä en vaan tiedä miten haluan juhlia omia synttäreitäni. En vaan oikeasti tiedä. Enkä osaa.

Mä olen siitä ollut tylsä ihminen että en oo oikeastaan ikinä juhlinu omia synttäreitäni. Parina vuotena synttärit ja ruisrock on sattunut olemaan samaan aikaan, niin synttärit on menny siinä sivussa rokin humuissa. Tänä vuonna ei mene.. Ja onhan kolmekymppiset nyt semmoiset että niitä vaan kuuluu juhlia eri tavalla kun mitään sitä ennen olleita synttäreitä.

Jossain vaiheessa haaveilin mökin vuokrauksesta, mutta siinä asiassa taisin ehkä myöhästyä. Oon muutenkin tällä hetkellä jo vähän myöhässä ylipäänsä koko järjestelyistä. Äsken iski myös paniikki että entäs jos synttäreilleni ei tulekkaan kukaan, mutta toisaalta lähimmät ystävät kyllä tietävät synttäreistäni joten uskoisin heidän olevan tulossa. Siitäkään en ole vielä aivan varma että onko mulla etes lastenhoitajaa sillon.

Aikakani kun äsken panikoin niin jäin miettimään että mikä ahdistaa. Tajusin että nyt ahdistaa se, kun jotkut muut olettavat minun pitävän juhlat, tai uskon että monet olettavat koska siitä on kysytty. Iskee hirveät suorituspaineet ja olo että on vähän niinkun "pakko" järjestää koska niin vain kuuluu tehdä. Ääh, en tiedä.

Toisaalta ihan tyhmää stressata aiheesta. Yritän nyt vaan ehkä löytää ratkaisun miten saisin synttäreistäni oman näköiseni. Eli rauhalliset, ei mitään hötkyilyä ja kiirettä, ei mitään hulluja laskuvarjohyppyjä tai muuta huimapäisyyttä, eikä mitään hillittömän kallista ylellisyyttä. Ihan vaan jotain rauhallista ja mukavaa.

Mietin myös vaihtoehtoa sille että jos en saakaan lastenvahtia. Ehkä silloin pelkät perheelliset kakkukahvit vaan ja myöhemmin salaa itselleni ostama lahja..jokin kylpylähetki tai jotain? Se vaihtoehto ei kuulosta ollenkaan pahalta :)

comments powered by Disqus