kolmekymppiset

Kolmekymppiset

Eilisestä asti mulla on ollu hirveen kova into kirjottaa. En oo kirjottanut vielä kun kaikki vetää nyt vähän sanattomaksi. Suorastaan en nyt oikein tiedä mitä kirjottaisin.

Ensimmäisenä haluan kirjoittaa nyt ainakin suuret kiitoksen sanat tyypeille synttäreistäni. Koitin kovasti tuota kiitos sanaa painottaa illalla, ja vielä aamullakin. Jossain vaiheessa vähän harmittelin, kun en osaa oikein näyttää tunteitani. Itseasiassa oli aika vaikeaa yrittää etes näyttää tunteita kun kävin sen illan aikana läpi koko ihmisen tunnekirjon. Jopa tunteita mille en tiedä nimeä.

Tunnistin kuitenkin sen verran niistäkin tunteista, että samanlaisia olen tuntenut joskus teini iässä. Jonkunlaista outoa yhteenkuuluvutta ja hyväksytyksi tulemisen välimuotoa. Voi kumpa osaisin selittää nämä paremmin. Sen verran osaan että nämä jutut ei siis ole millään tavoin pahoja, vaan kaikki erittäin hyviä ja postiivisia tunteita. No,niin... ehkä en jauha näistä oudoista tuntemuksistani nyt sen enempää. Kunhan vaan saan kirjoitettua sen että olen oikeasti todella kiitollinen ja että iltani oli aivan täydellinen. En olis toivonut mitään muuta, vaan kaikki meni ja oli ja niin edelleen, aivan täydellisesti. Jopa itikoitakin oli täydellisen paljon ja niiden pistojen raapiminenkaan ei ole yhtään ärsyttävvää koska ne pisti täydelliset pistonsa täydellisenä iltana.

Elikkä niin, lauantai aamu kun koitti, herättiin me jo aikaisin. Syötettiin ja pakkailtiin lapsia ja tavaroita. Haikeana vein lapset hoitoon ja mies tuli sieltä minut hakemaan ja sanoi että nyt on kiire. Siinä tietenkin tajusin että jos meillä on kiire tähän aikaan aamusta, tarkoittaa se vaan sitä että silloin on varattu aika jonnekkin. Yritinkin jo mieheltä udella mutta ei hän mitään kertonut. Arvasin että jollain tavoin tietenkin koko juttu varmaan liittyy kauneuteen, onhan nyt synttärit, olen nainen, tulossa juhlat ja kaikki naiset rakastavat kauneus juttuja. Niimpä me ajettiinkin semmosen hyvän olon keskuksen pihaan ja sinne minut jätettiin.

Sisällä oleva mielyttävän hentoiääninen nainen kertoi että luvassa olisi nyt sitten päähierontaa ja hiusten pesua ja tehohoitoa. Siinä sitten hän pesi,hieroi, ja pesi lisää päätäni ja hiuksiani. Tuotteet oli järkyttävän hyvän tuoksuisia! Lopulta kampaaja kuivasi ja laittoi hiukset. Kiharsi pienellä suoristusraudalla sekaisia kiharoita ja suihkautti lakkaa ja niin oltiin vallmiita juhlimaan puhtailla ja laitetuilla hiuksilla!

Lähdettiin sitten siitä ajelemaan kohti mökkiä, mies kertoi että hetki joudutaan nyt odottamaan kun kaikki ei vielä ollut mökillä valmista. Romanttisesti käytiin vielä matkalla tupakalla ja kahvilla yhdellä abc huoltoasemmalla.

Mökille saapuessa kaikkien onneksi jouduin odottamaan hetken vielä autossa. Kaikkien onneksi siksi, kun meinasin saada jo siinä vaiheessa hirveän itku kohtauksen kun näin paikan minne tultiin. Mieheni olikin itseasiassa edellisenä päivänä sanonut minulle että jos jotain tiedän niin sen että paikasta tykkäät aivan varmasti.

Siis aivan älytöntä mikä paikka!!! Aivan täydellinen mummon mökki ulkosaunoineen aivan rannassa!! Tässä vaiheessa en siis vielä nähnyt paikkaa kuitenkaan ihan kunnolla, autosta näkyi vaan mökki ja ranta. Täydellinen semmoinen.

Odotellessani polttelin tupakkaa ja kuulinkin tutun poksahduksen ja naurua. Tiesin siis että kuohuvaa luvassa. Naurua kuulin siksi kun pullon korkki olikin räjähtänyt väärään aikaan aivan vahingossa.

Lopulta mies tuli ja sanoi että noniin, nyt mennään. Siinä vaiheessa vasta koko mökkinäkymä avautui minulle oikealla tavalla. Rakkaat ihmiset oli ihanan koristellun mökin teranssilla kuohuvalasit kourassa ja lauloivat aikuista naista. Yritäppä siinä nyt sitten olla pokkana ja itkemättä.

Kun sain käsieni tärinän loppumaan ja hörpättyä vähän rauhottavaa juomaa naamaan niin olikin aika mennä sisälle ottamaan syömistä. Syömisinä oli aivan mahtava suussasulava kakku! Olikohan se nyt brita kakku nimeltään. Kakun oli tehnyt lapseni kummisedän vaimoke. Ihana Vilma kuka ylipäänsä mahdollisti meille mökin käytön. Syömisinä oli mm. salaattia eri lisukkeilla, kahta eri piirakkaa, karkkia, sipsiä, karjalan piirakoita yms. Ihanasti pöydän eteen tuolille oli taiteiltu tuikku kynttilöistä 30 v. Harmi että en nyt tähän väliin saa kuvaa laitettua kun en ole vielä kuvia kerennyt käydä läpi. Puhalsin kynttilät ja sain toivoa. Yllättäen toiveeni liittyi lapsiini. Voinkin paljastaa että toivoin että lapsilla menisi kaikki hyvin hoidossa ja toiveeni toteutuikin.

Siinä sitten kun oltiin otettu vähän syömistä niin mieheni sanoi että, noniin avaappa se lahja. En ollut huomannut että lahja oli viereisellä tuolilla ihanan punaviinipullon kanssa. Tiesin kyllä kotoa lähtiessäni että jotain on paketoitu, mieheni oli vahingossa jättänyt lahjapaperirullan nimittäin lähtiessään pöydälle. Luuli siis että en rullaa näkisi kun enhän ollut kotona. Kuitenkin lähtiessä jouduin kotoa vielä hakemaan unohtuneet limet. Paperin nähtyä siis tosiaan tajusin että jotain jossain, en vaan osanuut yhdistää mitä enkä sitä että lahja olisi odottamassa siellä mökillä.

Nähdessäni paketin tajusin heti mitä on tulossa. Paniikissa sanoinkin että en aukaise pakettia vielä. Yritin nimittäin niellä omia kyyneleitäni juuri silloin. Noooo, olihan se aukaistava tietenkin sillä hetkellä. Istuin semmoisessa pienessä mummon kiikkutuolissa paketti kädessä. Ihmiset tuijotteli vieressä ja repäisin paketin kulman pois.

Kyllä. Minulla on nyt oma tietokone.

Huh, tuon kirjoittaessakin pääsi kyyneleet silmiin.

En osannut sanoa oikeastaan yhtään mitään kun avasin paketin. Taisin vaan puristaa pakettia tiukasti ja sopertaa jollain ihme kielellä jotain. En tiedä miltä se kuulosti mutta katsoessani vuorotellen kaikkia silmiin jokainen varmaan tajusi sen olevan kiitos.

Siitäpä alkoikin sitten juhlinta! Virallisin osuus oli ohi elikkä pullot auki ja nauttimaan. Boolikin oli tehtynä. Ihana twister booli! Itse syömisen ja höpöttelyn jälkeen hyökkäsinkin heti laiturille nauttimaan hetkestä. Katselin pikkuruisia ahvenia ja tärisin innostuksesta ja ilosta. Vähän siinä nautiskeltiin auringosta ja saunakin oli jo lämpiämässä. Siinä sitten juotiin,uitiin,saunottiin,syötiin, otetiin aurinkoa, naurettiin ja nautittiin kesästä ja toisistamme.

Otin tosiaan itse kaiken mahdollisen ilon irti siitä laiturista ja vedestä ja koko paikasta. Ihanaa oli vaan olla ja ihmetellä. Ihanaa kun sai kerrankin ihan rauhassa uida ja olla uimatta. Istua laiturilla, lämmitellä saunassa ja muutenkin vaan olla. Kaikki oli todella hyväntuulisia ja hyvillä mielin. Itseasiassa näytti siltä että jokaisella oli oikein kivaa ja rentoa.

Kävipä lopulta myös niin että kun aikani uitin laiturilla jalkoja ja ihmettelin ympärillä pyöriviä pikku ahvenia niin, kyllä.... ahven hyökkäsi jalan kimppuun! Lopulta ahvenia pörräili siinä laiurin reunalla paljon ja sama hirvittävä ihmissyöjä ahven hyökkäys toistui aamulla.

Myöhemmin illalla sitten istuttiin grillin ääressä ja syötiin. Käytiin myös veneellä vähän soutelemassa ja osa porukasta kävi vielä uimassa.

Nukkumaan mentiin aika hyvissä ajoin, tai siis oli kello jo ehkä kaksi yöllä. Osa porukasta olikin jo aika humalassa niin sinänsä ei pahaa kyllä tehnyt kellekkään tuo nukkuma aika. Oltiinhan me jo aamusta asti juhlittu. Osa porukasta oli lähtenyt jo pikkusen aikasemmin kotiin odottelemaan tulevaa krapulaa ja osa jäi yöksi mökille. Itse nukuin rakkaani kanssa siinä päämökissä. Meillä oli hauska vanhanaikainen levitettävä hetekkasänky. Nukuttiin ovi auki semmoisen katosta roikkuvan itikkaverkon alla. Itikoita riitti kyllä todellakin kaikille. Siinä ne verkon toisella puolen inisi ja yritti keksiä reittiä että pääsevät kimppuun. Verkko piti oikein hyvin itikat toisellapuolen mutta aamuyöstä muutama kärpänen löysi tiensä tanssimaan meidän naamalle.

Heräsin aamulla melko aikaisin, en vaan yksinkertaisesti malttanut nukkua. Halusin olla näkemässä lämpimän kesäaamun veden ääressä. Keitin kahvia (mökillä ei muuten ollut sähköä eikä vettä) kaasuliedellä. Pannukahvia! Nautiskelin kupillisen kahvia teranssilla tupakan kera ja rohkaistuin herättämään osaa porukasta. Istuttiin aamulla sitten laiturilla kahvikuppien kanssa ja odoteltiin muiden heräävän. Taas ne ahvenet tosiaan oli siellä odottamassa että työnnän jalkani heidän ruuaksi.

Porukka kun heräili niin ihana Vilma laitteli meille lisää kahvia ja aamupalan. Istuttiin saunan teranssilla ja koitettiin vähän eheytyä illasta. Käytiin vielä uimassa ja saunassa ennen loppusiivousta ja niin koitti aika lähteä kotiin. Haikein mielin jätin mökin, laiturin, veden ja saunan taakseni. Pitihän sinne vielä kerran kurkata että varmasti muistan miltä kaikki näytti.

Lapsilla oli hoidossa mennyt hyvin. Pikkuvauva oli ollut vähän kiukkuisella tuulella sillon lauantai päivänä, hänelle on itseasiassa tulossa ylös nyt etuhammas ja onhan hän varmasti vähän ihmetellyt että mihinkä se äiti ja isä yhtäkkiä hävisi. Sunnuntaina päivällä meitä odotti kuitenkin hyvin syönyt ja nukkunut tyytyväinen pikkuvauva.

Mulla jäi todella hyvä fiilis kaikesta. Aivan kaikesta. Ihanaa että sain synttärit joita on ihanaa muistella vielä monina vuosina.

comments powered by Disqus