syysmasennus

Kotiäiti eksyksissä..

Nyt on ihan pakko myöntää, että tämän syksyn olen uinut jossain niin syvissä kuralammikoissa että ei mitään järkeä. Helpoin ehkä on sanoa, että päässä ei ole liikkunut yhtään mitään, mutta samaan aikaan aivan liikaa kaikkea turhaa. Nyt ollaan päästy jo siihen pisteeseen kun kotiäitiys on vienyt kaikki mehut ja tuntuu kun en löytäisi enää itseäni kaiken normaaliarjen alta. Rakastan arkea, ja etenkin normaalia sellaista, kuitenkin päivästä toiseen vähän liikaa samaa, saa aikaan hyvin äkkiä tunteen että olisi joku epäkunnossa oleva kodinkone.

Mulla tosiaan oli tässä nyt aika jolloin päässä ei pyörinyt yhtään tekstiä (tai muutakaan) kerkesin jo oikeasti pelätä että olisin sairastunut masennukseen. Kun katselin vanhoja päiväkirjoja ja kaikenmaailman muistiinpanojani, huomasin että näin on ollut joka syksy. Tämä syksy on vain astetta rajumpi pimeytensä takia. Olen myös kokenut olevani todella yksinäinen, ja samaan aikaan kokenut kovaa tarvetta olla yksin. Olen myös kokenut kaikista tunteistani huonoa omatuntoa koska tietenkin tällainen vaikuttaa koko perheeseen.

Eilen kun tapasin psykologin ( kyllä, niin tein enkä muuten todellakaan häpeä kertoa sitä) tajusin, että nyt on taas oikeasti aika ottaa itseään hyvinhyvin rajuin ottein niskasta kiinni ennenkun ihan oikeasti voidaan puhua masennuksesta. Kirkasvalolamppu pääsee vielä rajumpaan käyttöön, sekä päiviin on saatava takaisin jotain muutakin kun pyykinpesua ja sotkujen siivoamista. Huonot omatunnot saa kadota ja on aika nousta sieltä kuralammikosta askel kerrallaan.

Haluan siis kertoa pikana kuulumiset. Haluan keskittyä hyviin kuulumisiin. Huonoja ei sinänsä onneksi etes ole, joten on vaikeaa ees tajuta kuinka kaiken hyvän keskellä voi masentaa.

Minusta tuli täti täydelliselle pienelle tytölle.

Ekaluokkalaiseni on vihdoinkin ruvennut saamaan hoitoa siihen kartagenerin oireyhtymään (pcd). Vähän harmittaa kyllä se, että hoitoa ei ole aloitettu silloin kun se oikeasti olisi pitänyt. En itse tiennyt sitä ja sairaalasta unohdettiin meidät. Kuitenkin tietenkin pääasia että hoidot alkoi etes nyt. Nyt meidän päiviin on tullut osaksi mm. kompressorisumutin jolla tyttö hengitteleekin 2-4 kertaa päivässä. Mukaan on tullut myös erillaiset keinot liman irrotukseen, sekä fysioterapia jossa keskitytään limahommiin alkaa pian. Kuulostaa ehkä aika ällöltä mutta ei se oikeasti etes pahasti ole.

Leikkaushan meillä siirtyi taas. Kävi se perinteinen että tyttö sairastui juuri ennen leikkausta. Tälläkertaa kuitenkin onneksi hyvissä ajoin, eikä keretty lähteä Helsinkiin asti. Jotenkin taas aavistelin tätä, joten junalippuja en ollut varannut ollenkaan ja hotellin sai onneksi kätevästi peruttua ilman lisäkustannuksia. Muutenkin koen ihan hyväksi sen että se aika siirtyi, en ehkä itse olisi henkisesti ollut parhaimmillani joten ihanhyvä olikin saada lisäaikaa voimien keräilyyn.

Lapset voi oikein hyvin, jos ei nyt lasketa mukaan tätä superflunssaa mikä on täällä pyörinyt. Ekaluokkalainen oli flunssan takia kokonaisen viikon pois koulusta. Taaperolla flunssa jatkuu näköjään edelleen, mutta on onneksi jo melkein parantunut. Isot lapset ja mies eivät vielä ainakaan ole sairastuneet ja itse olen hiukan vain tukkoinen.

Toisiksi vanhin lapsi on löytänyt itselleen uusia ystäviä. Tästä olen tosi onnellinen. Toivottavasti nämä kaverisuhteet nyt toimisi hyvin ja ilman ongelmia. Esikoisen kanssa on myös hiukan helpottanut, ja jos jostain olen ihan super iloinen niin siitä, että migreeni kohtauksia ei ole pojalla tullut aikoihin!! Taaperonkin uhma on pikkuisen ruvennut helpottamaan, eikä enää kiljuta ihan joka ikisestä asiasta koko päivää.

Tälläisi kuulumisia meille. Eli aika hyviä siis :) Itse olen innoissani siitä että joulu on todellakin jo lähellä. Vaikka ulkona onkin synkkää niin kyllä kauppojen jouluhyllyt saa hymyn huulille. Ihana yllätys oli todellakin se, kun saatiin pieni maistiainen talvesta ja lunta oli ainakin viikon verran oikein kunnolla!

Tänä vuonna odotan myös itsenäisyyspäivää kunnolla. Olen ostanut jo valmiiksi kuuseen vähän Suomi aiheista koristetta. Kuusi meille tulee itsenäisyyspäivänä, ja tänä vuonna Suomi 100 juhla tulee ehdottomasti näkymään siinäkin!

Olen myös kaiken ankean pääni keskellä muistanut vähän itseäni. Hankin itselleni hiustenpidennykset ja uudet hyvät talvikengät. Järkytyin kun tajusin etten ole itseänikään kuvannut masentelujen keskellä :D

Loppujenlopuksi tosiaan, meille kuuluu siis aika hyvää. Uskon että nyt olen ottanut aikani ja tästä on suunta vain ylöspäin. On vaan todettava, että joskus vain on elämässä niitä hetkiä kun aamulla annat epätoivoisena ja väsyneenä lapselle aamupalaksi keksin, että voit itse pestä hampaat rauhassa. Ne hetket vaan kuuluu elämään, eikä niihin kannata jäädä sen syvemmin. Nämä hetket on niitä herätyksiä siihen, että on aika oikeasti jo tehdä asialle jotain...

Netistä olenkin kerännyt kaiken mahdollisen tiedon syysmasennuksen hoitoon ja kaikki onkin olleet nyt kovassa käytössä. Itse suosin kovasti ensisijaisena hoitomuotona tietenkin kirkasvalon lisäksi aromaterapiaa. Katajan tuoksua ollaankin tuoksuteltu ahkerasti tuoksulyhdystä. Ehkä paras vinkki minkä sain eräästä ryhmästä oli ehdottomasti niinkin yksinkertainen, kun teen juonti. Eikä siis minkä tahansa teen, vaan earl grey teen. Siihen kun lisää sitruunaa, inkivääriä sekä hunajaa, pitäisi olo alkaa helpottumaan. Earl grey tee sisältää nimittäin bergamottia joka auttaa masennukseen, poistaa stressiä, rauhoittaa ja tekee paremman mielen. Kannattaa kokeilla :)

Nyt ei anneta pimeyden lannistaa, vaan yhdessä selvitään tästäkin vai mitä? :)

comments powered by Disqus