opiskelijaelämä

Kuulumiset uudenlaisen arjen keskeltä.

Tässä sitä ollaan, keskellä niitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia. Uudessa arjessa on kyllä yllättänyt todella moni asia. Ainakin mm. kiire, ajankulun nopeutuminen, virkeys, reilusti lisääntynyt liikunta ja lasten yllättävä itsenäisyys.

Olen siis tosiaan ollut opiskelija nyt kuukauden. Puutarha-alan opiskelija.

Tunnen jotenkin jollain erityisellä tavalla olevani niin täysin omalla alalla nyt vihdoin!

Koulun alku oli todella pelottavaa. Yhtäkkinen hyppy yksinäisestä kotiäitiydestä muiden pariin oli todella jännittävää. Oli jotenkin helpottavaa huomata heti ekana koulupäivänä etten tosiaankaan ollut ainoa kuka jännitti. Jokainen oppilas nimittäin istui aivan jäykkänä paikallaan tuijottaen eteenpäin varoen ottamasta katsekontaktia kehenkään muuhun kun opettajaan.

Ei siinä kauaa mennyt että kaikki rupesi rentoutumaan. Muutaman päivän jälkeen porukka olikin jo "kotoutunut" melkoisen hyvin uuteen arkeensa, ja alun hiljaisuuden jälkeen oppituntien alut oli muuttuneet mukavaksi pölinäksi.

Meidän luokka on ihana. Itse olen aivan haltioitunut heistä jokaisesta. Niin monta erilaista persoonaa samassa kasassa kuitenkin niin, että jokin selittämätön yhdistää jokaisen ihanaksi porukaksi. Itse haltioituneena kuuntelen heidän tarinoitaan ja kertomuksia elämästään. Oikeastaan jo ihan ensimmäisinä päivinä tunsin, että nyt olen löytänyt paikan ja porukan johon selvästi kuulun.

Lapset on myös yllättävän hyvin ottanut uuden arjen vastaan. Uskomatonta miten itsenäisiä nuo minityypit sitten lopulta onkaan! Aamut menee vähän hosuessa eteenpäin, mutta hienosti kaikki on mennyt hosumisen keskellä.

Valittelin joskus täällä blogissa sitä, etten yksinkertaisesti herää kelloon. Se kaikki taisikin johtua vain huonosta unesta, nimittäin nykyisin hyppään kellon soidessa ilman mitään ongelmaa ylös. Olen myös ihan todella pirteä päivän ajan! Tämä kaikki varmaan johtuu siitä, kun aloin syömään melatoniiniä silloin samaan aikaan kun niitä ocdhen tarkoitettuja lääkkeitä. Melatoniinin aloituksen jälkeen olen nukkunut jokaisen yöni niin hyvin, että elämä hymyilee usein jo heti aamusta alkaen. Nyt kun olen nukkunut paremmin huomaan myös sen, että vastoinkäymisiin ja ylipäänsä esim. ocdhen suhtautuminen on täysin erilaista kun ennen.

Pientä huonoa omatuntoa kerkesin kyllä tuntea siitä, etten kaiken kiireen keskellä kerennyt tai yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa blogia. Nyt kun tähän kaikkeen on alkanut tottua niin tuntuu kun päässä vaan vilisisi tekstiä odottaen päästä blogin puolelle! Edelleen aika suuri harjoittelu on yhdistää itsenäinen opiskelu kaiken normaaliarjen keskelle, mutta nyt sekin on alkanut jo hiukan sujumaan!

Yksi asia mikä heti koulun alettua yllätti eniten on ehdottomasti se, miten uusin silmin rupesin näkemään ympärilleni. Se miten kaikki ympärillä oleva elävä luonto hyppäsikin silmille, tai miten jokaisessa paikassa onkin jotain mitä ei ennen tullut koskaan etes huomioitua oli niin yllättävää, että tunsin kuinka se sisäinen kadonnut lapseni valtasikaan mieleni ja heräsi takaisin henkiin. Aloin taas ymmärtämään sen, miksi lapset näkee maailman niin paljon jännempänä kuin aikuiset. Meillä on ympärillä niin paljon kaikkea elämää mitä ei tule ajateltua tavallisen arjen keskellä aikuisen stressaavassa pääkopassa. Uskomatonta miten ihmeellinen asia ja elävä kaikki ympärillä oleva luonto onkaan. Jotenkin tätä alaa opiskellessa on tullut olo kuinka sen kaiken voi nähdä, haistaa, tuntea ja jopa kuulla.

Pieni hörhöytyminen on siis alkanut täällä pikku Jennin pääkopassa, mutta se ei haittaa <3

Jopa ihanat tammenterhot jotka keräsin kesken koulupäivän taskuuni, pääsivät ihaniksi syksykorviksiksi! Kulmakarvoihin ei saa sitten kiinnttää huomiota, ne on vasta värjätty ja väri tarttuikin ihoon eikä karvoihin :D

Tälläistä tänne arkeen kuuluu siis nyt, eli hyvää. Ihanan virkistävää tulla kirjoittamaan taas kaikesta  <3