huuli-ien-suulakihalkio

Leikkauksen jälkeinen aika. (kuvavaroitus)

Vaikka tällä kertaa leikkausalueen paraneminen meni paremmin kun viime kerralla, on nämä leikkauksen jälkeiset viikot ollut todella rankkoja henkisesti ja tytöllä tietty myös fyysisesti.

Ohjeeksi saatiin kolmen viikon soseruoka määräys, neljän viikon riehumis ja huutamiskielto sekä 6 viikon puheterapiakielto. Onneksi tyttö on nyt jo sen ikäinen, että järkipuhe melkein auttaa pahimman raivon yli.


Tuossapa onkin ennen leikkausta ja jälkeen leikkauksen kuvat. Kuten näkyy niin ennen leikkausta koko tuo suulaki loppuu aivan liian lyhyeen. Nyt tosiaan suulaki jatkuu tuonne pitkälle, aivan niinkun meillä halkiottomillakin.

Kuvien laadut on mitä on, nimittäin liikkuvan lapsen suusta on melkeinpä mahdotonta saada kuvaa :D

Välillä suu oli ihan tosi kipeä, mutta suurimmaksi osaksi se ei ollut oikeastaan ollenkaan kipeä paitsi aamuisin. Olin tosi yllättynyt siitä, miten vähän tyttö valitti mitään. Silloin kun alkoi ilmestyä peitteitä suu oli kipeimmillään.


Kun peitteet alkoi irrota, tuli esiin isohko reikä. Tuo reikä ei ollut oikeastaan mitään verrattuna sen edellisen leikkauksen jälkeiseen reikään joten en sen kummemmin siitä huolestunut. Siitä alkoi tietty vaihe, jossa kaikki ruoka ja juoma meni reijän kautta nenään ja se vaikeuttikin paljon jo ennestään vaikeaa syömistä.
Yllättävän nopeaan reikä rupesi kuitenkin pienenemään ja muutenkin elämä helpottamaan.

Tikit suli hyvin itsestään. Yksi tikki oli sellainen, että se irtosi jotekin oudosti ja pitkä lanka sojotti suusta niin, että jouduttiin miehen kanssa leikkaamaan se lyhyemmäksi. 

Jo melkein kokonaan parantunut!

Parantuminen siis oikeasti on mennyt todella hyvin! Kipulääkettä ei tyttö tarvinnut kun muutaman päivän! Yhtenä yönä tyttö tuli minut herättämään kun nenästä tuli ihan kamalaa vauhtia verta. Sitä tuli ihan hirveä määrä, mutta luojan kiitos me saatiin se tyrehtymään kotona, eikä sen jälkeen olekkaan mitään ihmeellisiä supervuotoja ollut!


Itse elin leikkauksen jälkeen jossain ihme sumussa. Jotenkin sain "shokkitilan" päälle siitä, että leikkaus oli saatu tehtyä vihdoin ja tietenkin siitä sairaalassa tapahtuneesta verenvuotoepisodista . Kotiin päästyä menin todella väsyneeksi enkä jaksanut yhtään mitään. Mulla itseasiassa stressitaso nousi niin korkealle jo Helsingissä, että ocd paheni siihen pisteeseen että unet jotka oli muutenkin vähäisiä kärsivät liikaa ajatuksistani. Mulla kuitenkin oli heti kotiuduttua sopivasti sovittu lääkäri"kontrolli"aika psykiatrille, jossa oli mukana psykiatrin lisäksi psykologi sekä nepsyvalmentaja. Lääkäri halusi, että ocdhen aloitetaan lääkitys. Jos vaikka sillä saisi kuriin vähän tätä outoa toimintaa. Lääkäri halusi myös, että kokeilen melatoniinia nukkumisen avuksi. Lääkkeen aloitus onkin ollut oikeastaan suurin syy hiljaiselooni, lääkkeen sivuvaikutukset nimittäin saivat minut hetkeksi "pois pelistä" mutta onneksi ne ei kestänyt kovin kauaa! Nyt alkaa olla jo vähän virkeämpi olo ja muutenkin sellainen fiilis, että päässä liikkuu jo etes jotain! :)