taaperoarki

Meidän 1-vuotias

Nyt siitä on tasan vuosi.

Siitä kun kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni neljännen lapseni täydellisen rääkäisyn.

Muistan miten täydellinen se oli, sellainen oikein äkäinen, vihainen, voimakas, kiukkuinen, pieni,täydellinen.

Siitä on myös vuosi, kun sain ekaa kertaa elämässäni neljännen lapseni syliini. Tunnistin heti vauvan liikkeet, niin pienet, hennot ja möyrivät. Tunnistin samointein että nämä ovat ne liikkeet mitä sain mahassani tuntea monta kuukautta monia kertoja päivässä. Muistan miten mulla oli tapana ennen nukahtamistani silittää mahaa tietyllä tavalla. Joka kerta kun tein niin, tunsin tietynlaisen möyrimisen. Semmoisen vähän hidasliikkeisen venytyksen.

Nyt vuosi on kulunut, ja edelleen kun rupean nukkumaan silitän pientä rakasta sillä samalla tavalla ja edelleen se sama tuttu hidas venytyksen oloinen liike tapahtuu kun pieni kääntää kylkeä.

Jo neljännen kerran tunnen tämän haikeuden mikä tapahtuu silloin kun lapsi täyttää 1 vuotta. Se haikeus, joka on samalla helpotusta, iloa ja onnea mutta jotenkin niin....haikeaa..? Aina kun lapsi täyttää sen ensimmäisen maagisen 1 vuotta, on olo kun alkaisi elämässä jokin uusi aikakausi. Ehkä siksi onkin keksitty sanonta ”taaperoaika” :)

Miten meidän vauvavuosi meni?

Se meni todella hyvin.

Kun mietin kulunutta vauvavuotta niin mieleeni tulee alkutaival vastasyntyneen kanssa. En tiedä miksi, mutta tällä kertaa, neljännen lapsen kohdalla olin alkuun aivan totaallisen hukassa! Alussa mulla oli olo että en yksinkertaisesti vain tiedä mitä minun pitää tehdä ja miten. Tiesin kyllä miten vauvaa hoidetaan, mutta kuitenkin olin niin älyttömän hukassa. Ehkä siksi että tämä vauva on ollut alusta asti hyvin helppo vauva. Helppo siihen nähden mitä olin muistanut vauva ajan olevan. Tottakai muistikuvani olivat hiukan vääristyneet, enkä muistanut enää mitä kuuluu olla ja mitä ei, kun edellisen lapsen kohdalla vauvavuosi oli hyvin erityinen erityisineen tarpeineen ja leikkauksineen ja lääkäreineen. Ja siitä edellisistä vauvavuosista oli jo aikaa niin monia vuosia että muistikuvat kaikesta on hiukan hämärtyneet. En muistanut oikein miten vastasyntynyttä vauvaa hoidetaan, semmoista mikä syö ja nukkuu hyvin ja helposti.

Koska raskauteni oli niin vaikea, myönnän kärsineeni raskauden jälkeen hetken jostain masennuksen tapaisesta. Jostain semmoisesta mikä tulee ihmiselle kun tilanne yhtäkkiä tasoittuu. Kun stressitasot alkaa päästä normaalitasolle ja tulee aika kun tottuneesta stressi tilanteesta muuttuu yhtäkkiä stressitön, normaali tila. Siihen kun lisätään synnytyksen jälkeiset hormoni muutokset ja kipu niin olo on sekava. Niin onnellinen, surullinen, iloinen, masentava, paras, epätodellinen. Semmoinen missä ei oikein osaa olla. koska on tottunut olemaan ahdistunut ja pelokas. Silloin on vaikeaa uskaltaa olla onnellinen ja luottaa elämään. Tämä vaihe minulta onneksi meni ohi, ja alkuajan hysteerisestä äidistä muuttui rennompi. Uskalsin olla onnellinen ja nauttia joka hetkestä. Uskalsin siis sitä ennenkin olla onnellinen, mutta jokin kammotila koputteli kokoaika takaraivossani. Se ehkä söi minua sisältä sen ihan ensimmäisen vauvakuukauden, olinhan ollut juuri monta kuukautta raskaana ja tilassa jossa pelkäsin joka ikinen hetki.

Kun tosiaan pääsin eroon siitä ajatusmöröstä joka oli mukanani kulkenut, osasin ottaa vauvavuodesta irti kaiken, aivan kaiken. Siitä tuli uskomattoman mahtava vuosi.

Kun Jade oli ihan pieni, hän nukkui paljon. Muistan miten ihmettelin hänen hyviä unenlahjojaan. Neuvolassakin monta kertaa kerroin huolestani, silloin neuvolan täti sanoi minulle että on olemassa ihan oikeasti myös vauvoja jotka tykkää ja osaa nukkua. Tälläinen vauva on meillä. Jade on nukkunut yönsä heräämättä syömään oikeastaan jo alusta asti. Muistan kuinka aikani herättelin häntä kolmen tunnin välein syömään. Yritin kaikin keinoin saada hänet syömään mutta ei, hän vaan halusi nukkua. Hörppi maitoa vähän ja jatkoi uniaan. Aikani kun olin jatkanut tätä herättelyrumbaa päätin myöntää itselleni että kyllä, hän haluaa nukkua hyvät ja pitkät yöunet. Jade on myös alusta asti nukkunut melkein kellontarkasti päiväunetkin.

Olen erittäin onnellinen että olen saanut hoitaa vauvaa kotona kaiken tämän ajan. Saanut olla näkemässä kaiken uuden oppimisen ja ihan pienetkin jutut. Tämä on syventänyt minun ja Jaden suhteen niin läheiseksi että molemmat ymmärretään toisiamme jo melkein vaan katsomalla toisiamme päin. On ihanaa olla äiti.

Noniin, ennen kun jaarittelen tosiaan monen tunnin juttua niin nyt mennään eteenpäin. Eli tänään 21.9.2016 klo 10.00 täytti meidän pieni 1 vuotta!!!! Hurjasti onnea rakkaalle pienelle!

Millainen meidän 1 vuotias on?

Jade on siitä höpsö tyttö että hän tosiaan on pitänyt ihan alusta asti melko tarkankin oloista päivärytmiä yllä ihan itse.

Jade menee nukkumaan iltaisin 19.30 ja herää aamulla suunnilleen 7 aikoihin.Nukkumaan menot on helppoja, ensin sylissä maitoa ja sitten sänkyyn pusujen kera.

Jade syö edelleen maitonsa tuttipullosta. Tuttipullosta hän oppi juomaan itse ilman apua suunnilleen kaksi viikkoa sitten.

Jade on todella vilkas tapaus. Niin vilkas että hän ei jaksa oikein kuluttaa aikaa kävelemisen tai seisomisen tai etes konttaamisen opetteluun. Ryömimällä kun pääsee niin älyttömän nopeasti ja näppärästi niin mitä sitä nyt turhaan hidastamaan vauhtia kun lattiantasollakin on niin älyttömän paljon tutkittavaa. Kyljellään on kiva poseerata kaikille ja kaikenmaailman lattiatason temput on oikein mukavia.

Jade oppi myös ihan pari viikkoa sitten nousemaan istumaan itse. Koska tanssiminen on paljon kivempaa istuen kun mahalleen lattialla. Tyttö rakastaa musiikkia kaikin tavoin ja erityisesti tanssimista. Jos ei kuulu musiikkia niin tanssia voi hyvin esimerkiksi mikron piippauksien aikana, herätyskellojen soidessa, kanin juomisen aikana kuuluvan juomapullon kolinan aikana. Ja ihan minkä tahansa rytmikkään äänen aikana. Tanssia voi oikeastaan jopa silloinkin kun äiti tai isi yskii.

Jaden lempipuuhat tanssimisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen ehdottomasti on mm, muskari. Se on paras juttu nyt. Ne kaikki soittimet mitä siellä hetken saa hypistellä laulun ja tanssin lomassa on ehdottomasti parasta. Jade tykkää erityisesti myös kiikkumisesta, autoista, sisarusten little petshopeista ja suihkussa olemisesta.

Pelottavia asioita on eläimet. Oikeat eläimet. Kaikki karvanen mikä liikkuu on niin outoa että se jännittää kovin. Meidän oma kani ei kuitenkaan pelota, sitä ei lasketa lemmiksi, koska Se on vaan kiva karvapallero joka rallia vetäessään lennättää häkistä heinän mukana kivoja pikku papanoita joita on kivaa yrittää salaa noukkia kun äiti katsoo muualle. Myös suolakurkut, ne on pelottavia. Tosi pelottavia!!

Jade tykkää ruuasta paljon. Hän on kovin innokas maistamaan erillaisia ruokia. Jade on aina myös syönyt todella hyvin. Nyt on vaan ruennut pientä nirsoilua olemaan ilmassa. Lempiruokia on ehdottomasti kaikki rieskat, kastikkeet, dipit, tomaatti, leivät, porkkana ja lihapullat. Ruoka-ajatkin on melko tarkat. Jade yleensä syö aamulla herätessään pullollisen maitoa, 9 aikaan aamupalan, 12 aikaan lounasta, 14.30 välipalaa, 17.00 päivällistä ja 19.00 iltapalan. Ruoka-aikojen välissä hörpitään vähän maitoa touhuamisen lomassa.

Päiväunia nukutaan edelleen kaksi kertaa päivässä. Nykysin toiset päiväunet on lyhentyneet aika reilusti joten yhtiin päiväuniin siirtyminen ei ole enää kaukana.

Jade osaa myös sanoa äiti, isi, leipää, maitoa, auto, loppu, hyvää, nenä ja tätä. Sanat sanotaan harvoin. Äänessä kyllä ollaan melkeinpä kokoaika ja omalla kielellä selitellään ja asiaa on paljon. Kuitenkin silloin kun äiti tai isi ei ymmärrä niin tarkan määrätietoisen katseen kera tulee oikein voimakkaasti ja selvästi ”MAITTOO” tai mikä nyt asia onkaan. Asia tulee selväksi varmasti. Pari kertaa kun sanoo vanhemmille oikein tiukasti ja kovaa asiansa niin alkaa tapahtua! Itseasiassa tänä aamuna tyttö yllätti äidin kun yhdessä mentiin hakemaan maitoa. Jade yritti ottaa tyhjän pullon ja sanoin että laitetaas lisää. Jade otti pullosta kiinni ja sanoi "loppu", vastasin hänelle että niin maito on loppu, ja siihen Jade tokaisi "maittoo loppu"!! voi rakas kun hän osaa olla suloinen

Jade on myös hyvin perustyytyväinen vauva. Usein kiukutaan, mutta harvoin itketään. Silloin kun itkettää niin lohdutus tepsii nopeasti. Jade on sisaruskatraan nuorimmaisena oppinut jo pienestä pitäen pitämään omaa puoltansa. Jos joku sisaruksista ottaa tavaran kädestä tai ei anna haluttua lelua, niin se käy kyllä selväksi kaikille kovaäänisellä raivoamisella ja vauvakielellä noitumisella. Sisarukset on tietenkin ihan parasta, niiden perässä Jade ryömii joka paikkaan ja aina kun pääsee lähelle niin halii kovasti. Välillä tietenkin pitää kokeilla lätkäistä, mutta sitten halitaan taas.

Tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään! Mutta nyt on aika mennä jatkamaan touhuja. Tänään me juhlitaan ihan pikkuisen tekemällä Jaden lempi asioita, ulkoilemalla, tanssimalla, leikkimällä syömällä vähän herkkuja ja avaamalla pienen syntymäpäivä paketin. Myös kynttilän puhallusta harjoitellaan pienen kakun päältä ja illalla käydään pitkän kaavan kautta saunassa. Isommat juhlat vieraille meillä onkin sitten viikonloppuna joten illalla suunnitellaan myös niitäkin <3 vähän vaan jännittää kun 1vuotis neuvola on jo huomenna ja silloin Jade saa rokotuksia, toivotaan että säästytään rokotuksien lämpöilyltä ja muilta semmoisilta.

comments powered by Disqus