koti

Milloin äiti on valmis omaan huoneeseen?

Joskus täällä kerroinkin siitä hassusta ongelmastani, missä en osaa nukkua ilman lapsia. Oon aina ollut sellainen, joka hysteerisenä tarkastaa lasten vointia heidän nukkuessaan vähän väliä. Tämä jos joku on yksi syy omiin nukkumis ongelmiini.. en vaan osaa nukahtaa jos en ole sen sata kertaa tarkistanut kaikkia.

Yksi ratkaisu ongelmaan on ollut se, että tosiaan nukun lähellä pienimpiä lapsia. Myönnän, että ekaluokkalaisen ollessa kipeänä kannan hänet omasta huoneestaan patjalle sänkyni viereen kesken unien. Joudun ehkä myös myöntämään, että teen sitä usein myös silloin kun hän on terve. Noloa.

Noo, nyt sitten tehtiinkin niin radikaali ratkaisu huonejärjestelyihin, että raahattiin parisänky olohuoneeseen! 12 vuotias ja 7 vuotias ovat ennen jakaneet pienen huoneen, ja eihän siitä mitään muuta tullut kun jatkuvaa tappelua omasta tilasta. Nyt sitten 12 vuotias sai ihan oman huoneen, aivan niinkun 13 vuotiaallakin on. Ekaluokkalainen tyttö sai ison huoneen, jonka jakaa taaperon kanssa. 

Tavarat tosiaan viel hakee omaa paikkaansa. En malta odottaa, että pääsen shoppailemaan söpöjä pikku tyttöjen sisustus juttuja!

No mutta entäs minä? Apua mikä tunne!! Mä olen tosiaankin ylpeä siitä, että lapseni osaavat nukkua ilman minun vieressä oloani, mutta entä minä? Miten voikaan olla niin vaikeaa nukahtaa ilman lasten turvallista tuhinaa! 

Nyt ollaan kolme yötä nukuttu olohuoneessa (ilman lapsia) ja voi että muuten eka yö oli minulla vaikea! Ekana yönä heräilin vähän väliä ja kävin tarkistelemassa lapsia hysteerisenä. Jokainen pienikin ääni sai minut havahtumaan ja uskomatonta miten kaikki normaalit äänet kuulostaakaan uusilta eripuolelta taloa kuunnellessa! Aina kun nukahdin, näin hirveää painajaista ja säpsähdin pakokauhun tunteeseen. Ihan oikeasti mietin silloin kolmen aikaan yöllä itku silmässä, että minun taitaa olla todellakin aika ruveta luottamaan elämään.

Toinen yö meni sitten itselläni nukahtaessa vähän helpommin. Sinä yönä tietenkin lapset olivat todella levottomia ja heräilivät tasaisin väliajoin vuorotellen. Silloin JO meinasin luovuttaa ja päättää nukkua yöni patjalla lastenhuoneessa... onneksi en sitä tehnyt, sen virheen nimittäin jos teen niin sille tielle jään :D

Kolmas yö menikin sitten jo hyvin. Osasin nukahtaa ilman paniikkia ja huolta, ja nukuinkin heräämättä koko yön. Tämä ratkaisu on varmaan oikeasti todella hyväkin ratkaisu ihan vaan sillä, että nyt en havahdukkaan ihan joka ikiseen lasten asennon vaihtoihin. Uskon, että unenlaatuni tulee paranemaan... kunhan olen päässyt tästä hurjasta välimatkasta ja ikävästä lapsiani kohtaan yli :D

Mulla on ollut aina aika korkea kynnys laittaa omasta kodistani kuvia tänne. Kotini ei todellakaan ole mikään perinteinen blogikoti jota mielellään esittelisin sisustuslehdissä ja missään. Meillä todellakin on liikaa tavaraa, ja liikaa sotkua. Ja oikeastaan kaikki huonekalut ovat niitä jotka eivät soinnu hirveän kauniisti toisiinsa. Hetken pohdiskellessani häpeän tunnetta tajusin, että minun ei todellakaan kuulu hävetä mitään. Kotini on näköiseni eikä se tästä varmaan mihinkään sisustuslehden sivuksi koskaan tule muuttumaan. Ja sitäpaitsi, onhan tämä blogikoti.. mulla kuiteskin on tämä blogi ja paikka mitä kutsun kodikseni..

Meillä tosiaan on tässä asunnossa se kiva puoli, että olohuone on todella iso ja avara. Tässä asunnossa rakastan juurikin sitä, että tilaa olohuoneessa tuntuu olevan vaikka kuinka pyörittelisi huonekaluja. Sitä en tiedä miten sänky olohuoneessa ratkaisu tulee käytännössä onnistumaan lasten kanssa, mutta aion pysyä tiukkana tässä asiassa, että sohvan toiselle puolen ei ole kellään asiaa. Tavarat vieläkin hakee paikkaansa ja on aivan sekaisin (etenkin työpöytä) ja uusi sänky on lähihaaveissa, mutta jotenkin tuo meidän oma pesänurkkaus on aika kivakin!

Seinät kaipaa uusia tauluja ja pääsen vihdoin matto ostoksille kun tuo matto ei nyt enää oikein mahdukkaan mukaan :)

Nyt sitten tosiaan alkaa täydellisen päiväpeiton etsintä, sekä täydellisen maton etsintä. Nyt tietenkin kun olohuoneen matto menee vaihtoon, niin samalla menee myös eteisen matot. Rakastan tauluja, joten sellaisiakin uusia on haaveissa hankkia! Tervetuloa lottovoitto siis...

Olohuoneen nurkkaan sain vihdoin lipaston päälle omia tärkeitä henkilökohtaisia tavaroita. Nyt vaan puuttuu vielä paikka ilmankostuttimelle!

Olipas jotenkin kiva laittaa omasta kodista kuva tänne!

Millaisia kokemuksia tellä on siitä, että sänky olisikin olohuoneessa?