ajatuksia

Miltä nyt tuntuu?

 

Hyvältä.

Ja en ole hävinnyt minnekkään.

Muutto on nyt taputeltu alta pois vihdoinkin! Vielä kylläkin monet tavarat etsivät omaa paikkaansa, ja muutama pahvilaatikkokin on makuuhuoneen nurkassa.

Elämä on ollut aikamoista purkamista ja siivoamista ja järjestelyä ja touhuamista nyt jonkun aikaa. Nyt alkaa onneksi helpottaa jo.

Siivoamisen ja muuttohulinoiden keskellä en yksinkertaisesti antanut itselleni lupaa istua alas ja kirjoittaa. Päätin että, tälläkertaa ensin tehdään kunnolla loppuun ennenkun huokaistaan. Iltaisin olinkin sitten aina jo niin väsynyt, että en jaksanut tehdä muuta kun maata sohvalla ja tuijottaa netflixiä.

Se mitä haluan nyt sanoa, on se että toivottavasti minun ei tarvitse ihan heti ajatella muuttoa mihinkään. Yllättävän rankkaa voi olla näinkin pienen välimatkan muutot. Välillä oli jopa olo että, ei tästä tule oikeasti mitään. Vaikka meillä olikin tälläkertaa muutossa ihan kunnolla aikaa, niin meinasi iskeä ihan kamala kiire. Tästä eteenpäin tiedän että, minulle sopii oikeasti nopeat muutot, ei hitaat ajan kanssa tehdyt. Kuten kaikki vanhemmat tietää niin lastenhoitajia kun ei yleensä hirveästi tule ovista ja ikkunoista yhtäaikaa, niin tämmöset temput voi olla hyvinhyvin hitaita. Onneksi meillä kuitenkin aikataulut kävi yhteen ja saatiin pikkutyypit muutamana päivänä hoitoon ja sillä aikaa oikeastaan muutto sitten lopullisesti tehtiinkin.

Asunnon loppusiivous olikin sitten oma hommansa. Vaikka olenkin tiennyt että olen sotkuinen ihminen ollut, niin yllätyin kovasti siitä siivoamisen määrästä mitä siellä asunnossa oli. Koska olen onnekkaassa asemmassa ja ystäviini kuuluu monen alan ammattilaisia, sattui juurikin siiivousalan ammatti ihminen olemaan se kuka tuli hätiin. Olen aivan tajuttoman kiitollinen hänelle, hän teki hienoa työtä enkä usko että olisin noin lyhyessä ajassa saanut sitä asuntoa noin kiiltäväksi.En kyllä olisi samaan lopputulokseen pystynyt muutenkaan vaikka aikaa olisi ollut. Asunto oli siis alkuperäisessä kunnossa, eli huonossa vanhassa kunnossa. Vanhat lattiamatot jäälkineen ja kaikki. Kuitenkin siitä tuli niin nätti, että talohuollon työntekijäkin kehui että todella hyvin siivottu.

No, nyt meillä sitten on isompi koti.

Vaikka illat on edelleen hiukan hankalia, niin selkeä muutos parempaanpäin nukkumaanmeno jutuissa on jo havaittavissa. Tyttöjen huone jaettiin kahtia, ostettiin huoneeseen iso tilanjakaja hyllykkö ja nyt molemmilla isoilla tytöillä on oma pieni nurkkauksensa, jota saavat sisustaa ja sotkea niinkun tahtovat. Nyt ei tarvitse sen kummemmin tapella siivouksesta että kuka on sotkenut mitäkin, koska kaikki siivoavat oman tilansa. Nyt on enää turha sanoa ”en se minä ollut” nyt tapellaan vaan siivouksen ajankohdista. Pojalla on oma huone, se on oikein hyvä ratkaisu. Poika elelee kanin kanssa huoneessa ja selvästi on iloinen siitä. Itseasiassa nyt muuton jälkeen en muistakkaan että pojalla olisi tyttöjen kanssa ollut samanlaisia riitoja mitä oli melkein päivittäin silloin kun asuivat samassa huoneessa. Vauva nukkuu aikuisten huoneessa. Huone on isohko, siellä on myös iso vaatekaappi. Hyvn mahtuu parisänky ja vauvan sänky. Lattialla on edelleen patja kuitenkin siltä varalta että, jos eskarilaista pelottaa liikaa yöllä niin hän saa tulla nukkumaan sinne.

Harmi että mulla ei nyt juuri ole hyviä kuvia julkaistavaksi tästä asunnosta, kuvat tulee myöhemmin.Olen itse rakastunut tämän asunnon suuruuteen. Ja siis eihän tämä nyt mikään huippu iso ole, mutta minulle on. Olen kuitenkin koko aikuisikäni elänyt pikkuisissa koirankopeissa, jossa asuintilaa on sen verran että, kokoaika saa pytää kanssa asujia väistämään, niin kyllähän tämä tuntuu hyvältä. Ihan kun minullakin olisi vihdoin sitä omaa tilaa mitä olen kaivannut. Täällä asuessa minua ei ole ahdistanut henkisesti läheskään yhtä paljoa kun mitä muissa asunnoissa on ahdistanut jo ihan ensi päivistä alkaen.

Nyt kun elämä on tuntunut pitkään pelkästään siivoamiselta, järjestelyltä, pakkaamiselta ja purkamiselta, on aika hengittää hetki. Nyt aletaan odottamaan joulua.

Tänä vuonna, ihme kyllä olen jo aika ajoissa tuntenut että joulu on tulossa. Nyt olen tuntenut sen eri tavalla kun ennen. Muistan että monta edellistä joulua olen pakottanut itseni joulun tunnelmaan ja eihän siitä mitään silloin tietenkään tule. Tälläkertaa minun ei ole tarvinnut tehdä mitään, se tunnelma on tullut nyt ihan itsestään. Monia ärsyttää selvästi se kun tänä vuonnakin joulu on jo ajoissa kaupoissa yms, monia ehkä ärsyttää myös se kun tänä vuonna se on ajoissa minussakin. Minä kun en ole mikään hirveän hyvä peittelemään mitään fiilistelyjäni. Ja sitäpaitsi, jouluhan on jo ensi kuussa!!

Tänä jouluna olen päättänyt tehdä poikkeuksen. Koska olen ennen ollut stressaamisen maailmanmertari myös joulun aikaan, olen päättänyt että tämä joulu mennään ilman stressiä ja muutenkin vähän eri kaavalla. No raha, se nyt enivei stressaa varmasti joulun aikaan kaikkia, mutta nyt olen päättänyt jättää rahastressin jonnekkin kauas ja toteuttaa joulua muilla tavoin. Nyt kun olen tajunnut, että se on ihan sama miltä näyttää ja kuinka jouluista on, tai kuinka paljon lahjoja on, ei sillä ole mitään väliä oikeasti sen joulun toteutukseen. Mulla on ollut tyhmästi jouluista jotenkin todella kovat odotuksen aina, ja joka joulu kuitenkin joulusta on jäänyt jotenkin vähän outo fiilis. Olen myös ollut vähän sellainen ihminen että, olen joulut juossut ympäri kyliä. Tänä jouluna, en joulu aattona juokse missään. Olen kotona ja meille saa tulla joulua viettämään kuka vain. Se ajatus tuntuu todella hyvältä. Itseasiassa pelkästä ajatuksesta tuleekin jo todella rauhallinen olo. Tietenkin jos lapset haluavat olla aattona mummoillaan tai missä vain, niin se käy minulle.

Joulukalenteria olen kovasti koittanut suunnitella että, millaisen teen lapsille. Uskon että ostan ne perinteiset ”pakko olla” alkuperäiset suklaa kalenterit ainakin ja ehkä pieni aavistus minulla on jostain oma tekemästäkin ;) tästäkin kirjoitan myöhemmin lisää, kunhan saan aloitettua toteutuksen kunnolla.

Tänä jouluna päätin myös että en enää unohda itseäni! Niin monet joulut olen vain lapsille kalentereja hankkinut ja toteuttanut sitä mitä minä haluan, kuitenkin unohtamalla itseni.

Niimpä eilen postiin saapuikin paketti äidille, tää on niin ihana <3

Sopii hyvin ajatuksiini nyt. Tee kalenteri. Jokaisessa luukussa on jokin pussukka jotain teetä <3 joka päivälle siis jotain uutta ja hyvää :)

Nyt äkkiä siivoamaan taas, ennenkun pikkuinen herää päiväunilta. Tänään olisi tedossa tosiaan siivouksen lisäksi vähän suurperheen budjetti suunnittelua. Ja koska kyseessä on suunnittelua niin sehän sopii minulle! :)

Tästä postauksesta kehittyikin perinteinen "moi mitä kuuluu" postaus. Ja hyvä niin, pelkäsin nimittäin että pikkuisen muutotauon aikana olen pakannut aivotoimintani jonnekkin pois meneviin laatikoihin. En ollut, ihan omaa aivotoimintaa näköjään tulee koneelle edelleenkin :

comments powered by Disqus