lapsiperhe

No entäs nyt?

No miltäs nyt tuntuu?

Pakko kyllä sanoa että tuli hyvin outo olo. Haikea ja ihmeellinen. Nyt se koulu ja eskari sitten alkoi, tässä sitä nytten ollaan. Itse kotona, vauva nukkuu ja on hiljaista. Oudon hiljaista näin pitkästä aikaa... itseasiassa en etes muistanut miten hiljaiseksi päivät muuttuu kun lapset menee kouluun. Mitä minä nyt teen?

Aamu alkoi tänään hyvin Eilen meni taas ilta myöhäiseksi meillä aikuisilla, kun mietittiin paljon ruoka asioita. Ihana mies teki mulle ruokaa vielä myöhään illalla. Okei, gluteenitonta spagettia ja kananamunia :D ainoa ruoka joka pysyi sisällä.

Olin aamulla todella väsynyt, ei olis tehnyt mieli nousta niin aikaisin. Olihan kello vasta kuusi. Kuitenkin vauva heräsi samaan aikaan kun miehen herätyskello soi. Vauvan aamumaidon jälkeen herättelin vähän toisiakin lapsia. Ei tarvinnut kun laittaa lastenhuoneen valo päälle ja sanoa huomenta niin johan sieltä eskarilainen pomppasi ylös täynnä virtaa ja intoa. Vihdoinkin on se päivä! Päivä mitä on pelokkaana odotettu jo ainakin vuosi ja enemmän odotettu koko kesäloman ajan.

Ilma mikä täällä oli jo aikaisesta aamusta asti oli suoraansanottuna aika hirveä. Vielä tänä ”kesänä” ei ole näin kylmää aamua ollut. Itse aamutupakalle jouduin pistämään jo takin päälle. Vettä sato vaakasuunnasta ja tuuli oli todella kova. Aamu näytti syksyltä.

Eskarilainen puhkui intoa jopa ilmasta ”vihdoin on syksy ja eskari alkaa, vihdoinkin!” Sanoi hän myös että ulkona kuulemma näyttää siltä että ehkä siellä nurmikolla voisi olla vähän lunta. No onneksi ei nyt kuitenkaan ihan niin kylmää vielä :D

Isot koululaiset ei sitten niin innoissaan ja täynnä energisyyttä pompanneetkaan sängystä. Jotain intoa kuitenkin oli havattavissa kun tänä aamuna kukaan ei valittanut mitään jo herätessä. Valitus alkoikin tänään vähän myöhemmin.

Aamupala ei meinannut maistua kenellekkään. Annoin heille siis lasit kaakaota (hyi minua)

Aikaisen herätyksen takia kerettiin katsoa myös lastenohjelmia jonkun aikaa. Kaikki aamutoimet meni tänään super nopeasti eikä eskarilainen malttanut katsoa etes ohjelmia. Hän halusi pukea päälle jo takin ja kupparit ja odottaa reppu selässä lähtöä.

Neljäsluokkalainen valitteli kun hänen vasta pesusta tullut huppari haisee kuulemma vauvan puklulle ja kaikki muut hupparit on rumia. Kuitenkin lopulta valitsi sen haisevan (joka ei siis oikeasti haise millekkään muulle kun pesuaineelle), kuudennelle luokalle menevä poika ei kuulemma halua mennä kouluun ollenkaan. Koska koulu on tyhmää, siellä kuulemma määräillään aivan liian paljon.

Vaikka oltiinkin aikaisessa jo, niin päätin että lähdetään liikkeelle nyt jo. Sain hyvän idean käyttää aikaa hyväksi ja lähteä käymään kaupassa nopeaa niin että lapset odottaa autossa. Tarkoitus mulla oli ostaa itselleni ainakin gluteenitonta ja maidotonta leipää, että olisi nyt etes jotain nopeaa syötävää. Harmikseni huomasin että meidän kaupan valikoimasta ei löytynyt yhtään mitään leipää mikä olisi sopinut minun herkkis mahalleni. Ostin siis riisikakkuja... syvä huokaus...

Ruuaksi ajattelin tehdä tänään kylmän ja ankean sään kunniaksi jauhelihakeittoa. Tajusinkin heti että pitää lukea lihaliemikuutioiden tuoteselosteet.. hyvä että ei itku tullut, tuli taas todella epätoivoinen olo. Joka ikinen fondue tai kuutio sisälsi maitoa tai vehnää. No, päädyin siis ostamaan jonkun vegaaneille tarkoitetun kasvisliemikuutiohässäkän. Se ei sisältänyt vehnää eikä maitoa. Siitäkin masentuneena päätin että olin ostokseni tehnyt ja lähdin kaupasta pois.

En olisi ikinä uskonut että ruokavalion täydellinen muutos voi olla oikeasti näin hankalaa. Nostan hattua kaikille ihmisille ketkä ovat erityisruokavaliolla. Oikeasti, hyvä te!

Sittenpä olikin aika lähteä jo kouluun. Koulun pihalle saavuttua muuttui eskarilainen hyvin hiljaiseksi. Se oli ehkä se hetki että hän tajusi että nyt tämä kaikki on totta, tässä sitä ollaan nyt ja tässä sitä tullaan olemaan tästä lähtien monien vuosien ajan joka ikinen arki aamu. Kaikki isot lapset hetken seisoskeli paikoillaan mietteliäänä. Itse katselin vielä autostakäsin heitä ja mietin vain että niin, tässä sitä nyt ollaan. Saattamassa jo kolmea lasta tänne. Tänne paikkaan missä he ovat aivan muiden aikuisten vastuulla. Paikkaan jossa ilkeys, hyvyys ja suuret asiat pystyi aistimaan jo pelkästään hengittämällä koulunpihan ilmaa. Nyt en enää voi muuta kun saattaa heidät oikeisiin paikkoihinsa ja toivoa että tästä päivästä lähtien kaikki menisi hyvin. On vaikeaa olla äiti.

Kun nousin autosta, otin vauvan syliin, niin huomasin kuinka eskarilainen tarttui nopeasti käteeni kiinni. Puristi kovaa kädestä ja oli aivan hiljaa. Nopeasti käveltiin koulun pihan poikki eskarilaisen kanssa, muiden jo aikaisemmin kouluun tulleiden lasten hyppiessä ja juoksiessa ohi. Heidän ketkä on olleet koulumaailmassa jo niin kauan että mikään ei enää oikestaan ole pelottavaa. Minunkin vanhimmat lapset juoksi jo omiensa luokse.

Kun saavuttiin sisälle, naulakoiden luokse, oli lapsia vastaanottamassa tutut kasvot. Onneksi oli, selvästi huomasin tytönkin huokasevan helpotuksesta. Jo hoito aikoina tämä ihana nainen on tullut tutuksi meille. Hän on aivan huippu lasten kanssa, niin ihana ja lämminhenkinen ihminen. Hetkenpäästä saapuikin jo toinen työntekijä, hänkin oli tuttu ja hän on syntynyt selvästi olemaan lasten kanssa. Minulle tuli heti hyvä mieli, tiesin että näiden ihmisten hoivaan voin hyvillä mielin jättää pienen erityiseni, he osaavat pitää huolen aivan varmasti.

Kun vaatteille löytyi oma paikka oli edessä jännittäviä hetkiä, luokkaan meno. Sieltä sai tyttö etsiä itse oman paikan. Paikat oli valikoitu tarkoin ja jokaiselle oli valmiina jo penkki missä on oma nimi. No, sinne se sitten meni istumaan, aivan hiljaa ja mietteliäänä. Itse melkein herkistelin, siinä toivoin että kukaan ei huomaisi minun olevan oikeasti tälläinen nössykkä. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se kun yksi pienistä eskarilaisista purskahti yhtäkkiä itkuun. Voi pientä, voin vaan kuvitella kuinka jännää ja pelottavaa eskarin aloitus on noin pienille. Hyvä että osaavat vielä etes pukea itse ja nyt he jo istuvat siellä,harjoittelemassa koulumaailmaa varten. Nyt jo.. oikesti, he eivät ole maistaneet etes kaikkia perus ruokamakuja ja nyt he jo ovat siinä. Odottamassa alkua elämän suurille tapahtumille, eskarille,koululle,lukiolle,ammattikoululle,työelämälle.

okei, ehkä vähän nyt kaukaa haettu ajatus, mutta näin se on. Tästä se kaikki alkaa...

Kun melkein kaikki lapset olivat jo paikoillaan ilmoitti eskariope että nyt onkin vanhempien aika lähteä. No, näin se oli tehtävä.. nopeat heipat ja siinä se.

Tulin kotiin ja vauva nukahti tosiaan päiväunille. Entäs nyt? Nyt on edelleen hiljaista.

Joskus vihaan sitä että olen näin herkkä ja ajattelen liikaa.

comments powered by Disqus