henkinen hyvinvointi

Oman elämänsä Nuuskamuikkunen.

Kun ajattelee ihmisenä olemista ja sitä kaikkea kärsimystä ja vastoinkäymisiä, alakuloista mielialaa, surkeutta ja ainaista ankeutta, kokee jonkin tason valaistumisen pakostakin. Eihän kukaan yksinkertaisesti jaksa sitä ainaista valitusta, ankeutta, ahdistusta ja kuraa, ja monesti ihmiset luovuttavatkin ja päättävät nojautua "tällästä tää elämä on" lauseeseen tekemättä asian eteen mitään. Näin elin minäkin pitkään ja jaksoinkin jankata tuota itsetuhon lausetta.

Elämä ei ole sellaista.

Kun päätin tosiaan vaihtaa elämäni suuntaa ja lopettaa ainaisen ajattelun ja turhien ikuisten ihmisten asioiden pohtimisen, päätin ruveta oman elämäni Nuuskamuikkuseksi ja tehdä elämässäni enää vain ainoastaan asioita mistä nautin. Viettää aikaa vain niiden kanssa kenestä nautin ja vain niin kun nautin. Päätin aloittaa itsekyyden aikakauden ja lopettaa perus pekkana olemisen.

Tottakai elämässä on ne pakolliset asiat, ne ainaiset pyykinpesut, siivoukset, ripulitaudit ja rahahuolet yms, mutta uskokaa tai älkää, niiden ei ole pakko olla elämää musertava asia tai hetki.

Heti kun osasin päästää irti "ihmisyydestä" tunsin oloni paremmaksi ja tiesin tämän olevan oikea ratkaisu. Huomasin, että voin nauttia joka ikisestä hetkestä jos vain haluan. Voin nauttia jopa niistä masennusjaksoista joita tietyn väliajoin harrastan.

Ja joo, elämän ei tarvitse/kuulu olla sitä nautintoa jokainen hetki ja tiedostan senkin. Eikä elämäni todellakaan ole sitä ollut. Ja sen jos jonkin tiedostaminen on toisiksi tärkein askel. Ärsyttävää on tajuta, että se kaikki angsti ja ahdistus, epätoivo ja paska kuuluu elämään siinä missä ilo ja toivokin, silti se ei onneksi estä menemästä sitä hyvää kohti ja laittaa kaikkea peliin, että saavuttaisi hyvän olotilan ja nautinnollisen tavan elää.

Olosuhteiden orja. Mutta kun, mutta kun..

Tätä lausetta on hyvä käyttää hyväkseen, että voi kiertää totuuden siitä, että itse on asioille tehtävä jotain. Jaksamattomuus muuttaa asioita on helppo piilottaa näiden lauseiden alle. "sitten kun lapset kasvaa, sitten kun olen eläkkeellä, sitten kun muutan pois täältä, sitten kun valmistun yms" on ehkä pahin ajatustapa mitä itselleen voi antaa, heti "tällästä elämä on" lauseen jälkeen.

Me mennään jokainen hirveää vauhtia kuolemaa kohti. Olisi tosi surullista ajatella, että joku tai itse kuolisi niin, että olisi suurimman osan viime vuosista elänyt odottaen sitä "sitten kun" hetkeä ja kuollut niin, että kaikki on kesken.

Tietenkin meillä on ne pakolliset elämäntilanteet, työt sun muut jutut, mutta ehkä ainoa asia mitä voimme tehdä on ymmärtää elämän olevan tässä juuri nyt ja tajuavan miten tästäkin tilanteesta voi ottaa kaiken irti.

"Muttakun aina on niin kiire"

Jos elämästä ei kerkeä nauttia koska on niin kiire, on selvästi aika istua alas ja miettiä, että missä meni vikaan. Jos kiire käy terveyden päälle tai ihmissuhteiden, on aika ruveta miettimään, onko kaikki sen arvoista. Jos on, niin ei mitään, sitten asiat on hyvin. Jos ei ole, silloin tajuat itsekin että asioille on tehtävä jotain. Haluaako joku oikeasti elää sen asian kanssa, että jos jokin läheinen vaikka kuolisi, eläisi surun keskellä ajatuksen kanssa "kumpa olisin enemmän..."

No enivei, kun minä päätin istua alas itseni kanssa ja miettiä, missä on mennyt vikaan niin:

Vaikutuksethan alkoi näkymään heti.

Olin helpottunut, ahdistus oli tiessään ja nukuin yöni paremmin kun koskaan. Koin olevani valmis suureen muutokseen, lopetin tupakoinnin, otin someloman, kävin reikikurssin, aloitin joogan ja värjäsin hiukseni vaaleaksi. Olen ollut pirteämpi, olen rakastunut nukkumiseen ja nautin ympäristöstäni entistä enemmän.

Olen viettänyt myös lapsieni kanssa aikaa enemmän kun ennen, ja heittäytynyt täysillä mukaan heidän "hölmöilyihinsä"

Olen löytänyt uusia kiinnostuksenkohteita, joiden lukemiseen ja opiskeluun voisin käyttää ogelmitta päiviä.

Olen oppinut sanomaan muille ei ja itselleni kyllä.

Olen voittanut kuolemanpelon ottamalla asioista selvää.

Minulla on paljon haaveita ja suunnitelmia tulevaisuudelle ja etenkin tulevalle kesälle.

Olen oppinut innostumaan niistäkin asioista mitkä menee oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin...

Haluasin, että jokainen tajuaisi asian pointin. En vaan tiedä voiko saada sitä sanoiksi niin, että se olisi helppo sisäistää.

Minulle kuuluu siis hyvää. Oikein todella hyvää! Olen viettänyt runsaasti aikaa opiskelujen parissa ja yrittänyt sisäistää meioosit ja mitoosit ja muut elämän ihmeellisyydet. Meillä on ollut koulussa monta tenttiä pienin väliajoin joten lukemista ja muistamista on riittänyt. Edelleen rakastan tätä opiskelua ihan täysillä ja meillä alkaakin viikon päästä ensimmäinen harjoittelujakso! Harjoittelemaan pääsin sinne, mitä salaa toivoin jo koulun alkaessa.

Botania on aivan upea tapahtumapuutarha jossa voi nautiskella kupin kahvia (tai mitä vain muutakin) keskellä mahtavaa puutarhaa! Tietenkään hienoudet ei siihen lopu, vaan siellä on paljon muutakin mahtavaa! Käykäähän kurkkaamassa Botanian sivuilta lisää. Sinne pääset kätevästi tästä!

Tälläiset kuulumiset tälläkertaa. Toivottavasti tekstini sai jokun teistä miettimään omia kiireitään ja tapaansa elää :)

Rakkaudella: Minä