kuulumiset

Pikaiset kuulumiset

En oo elämän aikana hirveän monesti muuttanut, mutta sen mitä muutoistani muistan, on ne aina ollut ihan syvältä jostain sieltä suolen nurkasta. Mun mielestä on outoa jos joku ihminen sanoo, että rakastaa muuttamista. No, minä en näköjään vieläkään rakasta. Mä en tajua miten meillä voi yksinkertaisesti olla näin älyttömän paljon tavaraa. Mihin ne kaikki laitetaan? No heitetään pois... joo, mutta minne?

Eli siis, muuttopuuhat ovat alkaneet. Ihanaa!! Siis ihanaa on se, että meillä on vihdoinkin isompi koti! Ihanaa ei ole se, että raahataan tavaraa ja mietitään minne mikäkin laitetaan. Toisaalta on kyllä hyvä, että nyt vihdoin loputkin roskiin ja pois menevät romut löytävät paikkansa jostain muualta kun meidän nurkista.

Multa on muutamat jo udeleet, että minne me muutetaan. Me muutetaan lähelle :)

Eli vielä ei ole aika muuttaa sinne kaupunkiin, vaan meillä kävi huippu tuuri ja saatiin isompi asunto täältä koulujen läheltä. Kaupunki muuttohaaveet ei ole hävinneet minnekkään, mutta ne siirretään hetkeksi kauemmaksi. Nyt nautitaan siitä, että vihdoin meillä on tilaa vähän enemmän.

Itse rakastuin siihen uuteen asuntoon, kun olin hetken viettänyt siellä aikaa yksinäni ja katsellut tarkasti ympärilleni. Ensin kaikki tuntui oudolta ja vaikealta. Lopulta tajusinkin, että rakastan sitä asuntoa semmoisena kun se on. Siellä on niin sopivasti uutta ja vanhaa sotkettu keskenään, että tykästyin jo tyyliin. Vessa on alkuperäisessä vanhassa kunnossa, siihen päätettiin että laitetaan alkuun ainakin lattiaan dc fixiä ja katsellaan sitä uusin silmin. Uskon että siitä tulee ihan kiva :)

Nyt tuntuu että tekeminen ei lopu kesken ainakaan. Tällä hetkellä ollaan siis kahden asunnon luokussa. Toiseen viedään pikkuhiljaa tavaraa ja toisesta heitetään pois ja pakataan. Odotan jo innolla sitä aikaa, että saan lopullisesti hyvästellä tämän pikkuisen koirankopin ja päästään ihan aidosti asumaan uudessa valoisassa kodissa.

Mitenkäs minä voin?

No minä voin aika hyvin. Oikeastaan voisi sanoa, että todella hyvin. Ellei lasketa nyt tyhmää kokeilua maitotuotteiden kanssa. Niinkun olenkin siis kertonut, olen ollut maidoton jo pidemmän aikaa ja gluteeniton jonkun aikaa. Hetken tällä ruokavaliolla olleena totesin jo, että tämä sopii minulle oikein hyvin. Tunsin oloni paljon kevyemmäksi ja pirteämmäksi jo nopeasti kokeilun alkamisen jälkeen. Nyt jälkeenpäin voin jo kertoa. Että mm, ruuan jälkeinen väsymys katosi. Ruuan jälkeinen ähky olo katosi ja monet muutkin oudot vaivat katosi, mitä olin luullut ihmisen normaali oloiksi. Kun on tarpeeksi hyvä olo jonkun aikaa, unohtuu se paha olo mikä on ollut joskus. No, himoitsin tiettyjä ruokia niin paljon, että päätin tässä muutamia päiviä sitten kokeilla sietokykyäni maitotuotteita kohtaan. Juustoja oikeastaan.

Aloitin pikkuhiljaa ihan pienellä määrällä. Lisäsin määrää päivittäin. En siis rehellistä raakaa maitoa kokeillut, vaan juustoa ja joitain maitoa sisältäviä gluteenittomia tuotteita. En tarvinnut kun ensimmäisen maitotuote kokeilun, niin tunsin mahani turpoavan. No, ajattelin sen tietenkin johtuvan yht'äkkisestä kokeilusta ja jatkoin. Kun mahani oli turvonnut, huomasin sen olleen turvonnut vielä seuraavana päivänä. En antanut sen häiritä, joten jatkoin samalla linjalla. Kolmantena kokeilupäivänä pääsinkin taas imodiumien ihmeelliseen maailmaan käsiksi. Tyhmänä en antanut senkään häiritä vaan jatkoin. Huomasin jo neljännen päivän kohdalla, että oloni oli hyvin ähkyinen ja taas väsynyt. Ajattelin väsymyksen johtuvan muuttohommista enkä tajunnut ajatellakkaan että maitotuotteet voisi vaikuttaa minulla myös vireystilaan. Tai ylipäänsä kellään. Onneksi mieheni tajusi yksi ilta kysyä kysymyksen ”nyt kun olet kokeillut maitoa, ootko huomannut että olisit taas väsyneempi kun yleensä?AIVAN!!!viime postauksessahan juurikin kirjoitin sitä, että en tiedä mitä olen tehnyt eri tavalla kun ennen. Ennen olin monia vuosia oudon väsynyt joka ikinen päivä. Nykyisin en todellakaan tunnusta sitä väsymystä niin voimakkaasti kun silloin. No, niin. Tiedänhän minä mitä olen tehnyt, nytten kun muistutuksen sain. Olen jättänyt ruuastani pois maitotuotteet ja gluteenin.

Maitotuotteiden kokeilu loppui siihen kohtaan kun söin gluteenittomia keksejä jotka sisälsivät maitoa monessa eri muodossa. Join kahvia ja söin keksejä, siitä meni hetki kun mahani turposi isoksi, aivan kun olisin jo pitkällä raskaana. Mulla ei ole maha turvonnut pariin kuukauteen melkein ollenkaan syömisten jälkeen. Paitsi nyt kun olen kokeillut maitotuotteita. Maitoaltistukseni siis loppui siihen paikkaan ja nyt olen sitten todennut että, maito ei minulle sovi mitenkään tai missään muodossa.

Gluteenittomalla aion jatkaa, eikä kiirettä tai halua ole ottaa riskiä kokeilla gluteenia sisältäviä tuotteita. Gluteenittoman ruokavalion olen hyväksynyt jo aikalailla, eikä mulla ole oikeastaan mitään himoja mitään tavan tuotteita kohtaan. Maito (niin siis juustot) harmittaa todella paljon, mutta no, asialle en mahda mitään, joten se on vain hyväksyttävä ja hyvästeltävä menneisyyteni juustojen kanssa.

Eli tällä linjalla jatketaan ehdottomasti taas eteenpäin.

Kuinkas lapset voi?

Lapset voi hyvin. Kaikki asiat on melko ennallaan. Tottakai nämä muuttojutut vaikuttavat jollain tavoin myös lapsiin, kun aina ollaan menossa, viemässä,tuomassa, pakkaamassa yms...

Uhmaikäinen on erittäin innoissaan muutosta. Hän viihtyy uudessa asunnossamme hyvin ja odottaa jo innolla sitä hetkeä, että oltaisiin siellä ensimmäistä kertaa yötä. Kun me fiksataan vessaa tai laitellaan tavaroita, uhmaikäinen kyllä keksii tekemistä ja siirtelee lelujaan paikasta toiseen.

Taapero on myös hyvin hyväksynyt asian, että nyt meillä on uusi alku käynnissä. Tyttö tykkää vetää kävelytuolilla rallia melko tyhjässä asunnossa. Ja kerta toisensä jälkeen kokeilla uuden asunnon keittiönkaappien ovia, miten nopeastikkaa ne voivat mennä kiinni niin, että sormet jää väliin. Se kokeillaan nykyisin joka päivä.

Esiteini ja teini, voi myös hyvin. Heistä ehkä eniten näkyy se, että muutto on alkanut. Isot lapset kovasti haalivat tavaroitaan, että äiti ei vaan vahingossa heitä roskiin mitään heille kuuluvaa. Toisaalta he ovat kuitenkin selvästi innoissan. Etenkin poika, saahan hän nyt ihan oman huoneen vihdoin.

Kaikki on siis hyvin.

Entäs parisuhde?

No ei ole siinäkään valittamista, Tottakai tälläinen muuttohälinä tekee sen, että ei nähdä niin usein. Toinen kun käy päivät töissä ja töiden jälkeen pakkaa tai hoitaa lapsia, samalla kun toinen laittaa tavaraa paikoilleen, pakkaa tai hoitaa lapsia, niin no, se yhteinen aika jää todella vähäksi. Tähän kun lisätään myös koko perheen harrastukset niin aikaa on vielä vähemmän. Toisaalta taas, tälläinen tilanne on välillä ihan kiva, etenkin kun tietää, että tilanne kohta tasoittuu. Tälläisten tilanteiden jälkeen osaa taas arvostaa sitä yhteistä aikaa enemmän. Ja toki illat, kun lapset menee nukkumaan ja vihdoin nähdään kunnolla on nykysin vähän erityisempiä. Parisuhde ei siis ole hävinnyt todellakaan minnekkään. Rakkautta on ilmassa vähintään saman verran kun ennenkin, ellei jopa paljon enemmänkin. Olen kyllä päättännyt, että muuttojuttujen jälkeen ollaan ansaittu jotain extraromanttista söpöilyä joku viikonloppu ilman lapsia <3

Siinäpäs olikin pikakuulumiset muuttohulinoiden keskellä. Kaikki siis hyvin, ja täällä ollaan edelleen. Ja odotankin innolla että pääsen tekemään uusi koti postauksia! :)

Ainiin! loppuun piti vielä kirjoittaa, että minut löytää instagramista nimimerkillä: jennielinakoo

comments powered by Disqus