henkinen hyvinvointi

Riippuvuus hyvään oloon

Nyt kun oon päässyt tähän paljastelun makuun oikein kunnolla, niin paljastan tänne blogiin heti taas omasta vajavaisuudestani osan. Tää nyt on ihan tyhmä juttu, mutta asia joka on häirinny minua kauan. Niinkin tylsä juttu kun ulkoilu.

Oikeesti, oon maailman huonoin ihminen ulkoilemaan. Siis tarkotan nyt muutakin kun tupakalla käyntiä ja omalla takapihalla hengailua. Eilen just mietin että tänään on oikeesti pakko poistua omalta pihalta. Rupesin sitten miettimään että milloin ollaan viimeksi oltu esim, leikkikentällä. No, en muista mutta onneks tiedän että sentään tänä kesänä.

Pitää nyt muistaa kirjoittaa tänne että, kyllä mun lapset pääsee ulos päivittäin ja ne ulkoilee tosi paljon. Se ulkoilu ei vaan tapahdu minun kanssa yleensä. Tai jos tapahtuu minun kanssa niin se useimmiten tapahtuu tuossa takapihalla.

Tykkään todella paljon siis mennä lasten kanssa luonnossa. Esimerkiks käydä laavuilla, tai geokätkeilemässä mutta en tykkää leikkikentistä. En tykkää hirveesti hengailla lasten kanssa missään rannoillakaan koska oon luonteeltani niin varovainen nössykkä.

Hävettää myöntää että, mulle ei ole ollenkaan vaikeaa olla esim. viikkoa sisällä. Huom minulle. Tottakai huomaan lapsissa jo selkeän eron käyttäytymiseen jos he ovat joutuneet olemaan vaikka yhden kokonaisen päivän sisällä pääsemättä hetkeksikään ulos. Monesti kuitenkin herään jossain vaiheessa itsekkin siihen todellisuuteen että olen järkyttävän väsynyt, jotenkin aivoista ”tukossa”, kyllästynyt ja tylsistynyt ja ankea. Vähän niinkun semmosessa hapettomassa tilassa. Sillon aina muistan sen, miten tärkeetä itsellekkin oikeesti olis se ulkoilu. Ja siis jokapäiväinen ulkoulu. Ihan säästä riippumatta.

Kaikista hauskinta tässä elämässä on se, että vaikka tietää tekeväänsä väärin, ei välttämättä tajua tehdä asioille mitään vaikka tietäis mitä kuuluu tehdä. Oon kuitenkin nyt jo sen verran tehnyt tämänkin asian eteen että, olen joka ikinen päivä pakottanut itseni hetkeksi ulos, siis ihan vaikka vaan omalle pihalle. Tääkin homma on tullu nyt vasta tehtyä ja nyt kun oon noudattanut tätä hommaa muutaman viikon niin huomaan itsessäni jo selkeän eron menneeseen. Huomaan siis voivani paljon paremmin henkisesti ja fyysisesti.

Koska mulle on vuosien saatossa muodostunut pakkomielle henkisen hyvinvoinnin vaalimisessa ja haalimisessa ja tämmösestä tietynlaiseisesta sairaasta halusta mielyttää itseäni joka hetki, niin lopulta huomaan olevani myös oman henkisen hyvinvoinnin tohtori. Aika loogista ja kätevää, eikö?

Tästä nyt ei ole hirveän pitkä aika kun makasin sohvalla valittaen elämän ankeudesta puhelimessa siskolleni. Oli muuten todella ankeaa aikaa kun makaa vaan sisällä, valittaa ja joutuu pinnistelemään että saa tehtyä pakollisia asioita. Harrastin sillon myös tosi paljon googlettelua asenteen muutoksesta ja erillaisten ajatustapojen ottamisesta käyttöön. Tarpeeksi kun semmosia asioita lukee niin tulee pakostakin olo että no, kai minunkin on pakko ruveta tekemään asioille jotain koska jokaisessa artikkelissä painotettiin positiivisen ajattelutavan terveysvaikutuksia. Tottakai haluan olla terveempi ja vaikka mitä, ja etenkin ajatella etes terveellä tavalla. Otin sitten käyttöön jonkun kirjoituksen testin jossa viikon verran piti pakottaa itsensä jokaisen negatiivisen ajatuksen aikana keksimään vähintään neljä positiivista asiaa. Pakkottaa itsensä ajattelemaan siis vähän positiivisemmin. Alkuunhan tuommonen on erittäin vaikeeta, etenkin jos koko elämänsä ajan on antanut negatiivisten ajatusten hallita pääkoppaa.

Sinnikkäästi jatkoin pakkoajattelua ja viikkojen jälkeen huomasin että, ajatukset alkoiva pomppia jo itsestään negatiivisten ajatusten päälle. Siihen lisää viikkoja niin huomasin negatiivisten ajatuksien vähentyneen. Siihen viikkoja niin huomasin että negatiivisten asioiden ilmaannuttua ne ei tuntunutkaan enää niin ylitsepääsemättömän negatiivisilta. Siitä viikkoja niin aloin jo huomata että osaan huijata omaa päätäni todella hyvin. Tää nyt on oikeestaan melko samanlainen juttu kun se stressin hallinta mistä taisin joskus tänne kirjoittaakkin. Ja siis oikeestaan onkin kun miettii että stressi ja negatiivinen ajattelu on aika paljon yhteydessä toisiinsa.

No kuitenkin, oikeastaan tänään vasta heräsin siihen todellisuuteen että, minusta on muokkautunut ajan saatossa optimistinen ihminen. Nyt tupakkatauon jälkeen mietin vaan että, miks hitossa tää kirjoittaminen taas poikkes aiheesta. Mut niin, ei se oikeesti etes poikennu. Tadaa, se että ulkoilee päivittäin auttaa vähän negatiivisten asioiden pois tuulettumista ;)

Kuten jokainen ihminen meistä tietää varmasti aina toisen asian johtavan toiseen. Semmonen elämän ikuinen ilkikurinen kierre. Jos miettii ihan omaa päätänsäkkin niin tajuaa että, kaikkien asioiden tapahtumisella ja käsittelyllä on salamyhkäinen yhteys. Vähän niinkun yksinkertaisuudellaan se että jos et syö, tulee nälkä. Jos et syö vieläkään, tulee nälän vierelle vitutus. Jos et vieläkään, tulee nälkä, vitutus ja heikko olo. Jos et vieläkään tulee kuvioihin mukaan myös väsymys. Jos et vieläkään, alkaa pahoinvointi. Seuravaana alkaakin jo tärinä, päänsärky, mielialojen heittely yms...... tajusitteko pointin? Jokaisen meitä seuranneen asian tai tunnetilan takana on aina jotain, ja jokaisesta seuraa jotain. Useimmiten siihen mitä siitä seuraa, voi itse vaikuttaa todella paljon. Jos ei voi vaikuttaa, niin ainakin siihen voi vaikuttaa millälailla siitä seuranneen asian käsittelee.

Jossain joskus lukikin siitä että monesti joku kriisi tai vaikea elämäntilanne (tai ikäkriisi ;) ) saa ihmisen katsomaan ja tarkistelemaan omia elämänarvojaan. Ja jos onnistuu vaikean tilanteen keskellä tekemään onnistuneen päätöksen niin oma käsitys omista mahdollisuuksistaan paranee omassa pään sisäisessä pikku maailmassaan. Josta taaskin voi tulla tai alkaa helposti semmoinen positiivisen sinnikkyyden kierre. Sitä en muista missä niin luki, sen muistan että se teksti oli niin hyvä että luin sen monta kertaa. Vähän niinkuin pakotin sen uppoamaan aivoihin ja ”hypnotisoin”aivoni muistamaan asian negatiivistenkin ajatusten keskellä.

Tämmönen henkisen hyvinvoinnin haaliminen ja opettelu on kyllä vähän niinkun huumeriippuvuus. Silleen positiivisella tavalla siis. Ihmisestä muuttuu yhtäkkiä vähän itsekäs koska tietää mitä tarvitsee saavansa henkistä nautintoa, jolloin periksi ei anneta vaan sinnikkäästi etsitään keino hyvään henkiseen oloon. Sen nautinnon kun löytää niin sitä on pakko saada lisää ja lisää ja lisää olipa hetki tai elämäntilanne millainen tahansa. Hauskintahan se on että sen saavuttamiseksi ei tarvita muuta kun vähän aivoja...

comments powered by Disqus